Äkillinen kuulonmenetys: oireet ja hoito

01Mikä se on

Mitä äkillinen kuulonmenetys on?

Äkillisellä kuulonmenetyksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa kuulo alenee vähintään 30 desibeliä (dB) kolmella peräkkäisellä mitatulla taajuudella. Alenema on lähes aina toispuoleinen ja tapahtuu korkeintaan kolmen vuorokauden kuluessa.

• Usein kuulo häviää yön aikana ja joskus aivan hetkessä.
• Alenema on tavallisin 50–60-vuotiailla.
• Se on yhtä yleinen naisilla ja miehillä.
• Kuulonaleneman syy jää useimmiten epäselväksi, mutta se voi liittyä esimerkiksi erilaisiin tulehduksiin tai verenkierron häiriöihin.
• Toisen korvan myöhempi kuulonmenetys on harvinaista.

02Oireet

Oireet ja miten sen huomaa

Kuulon heikentymisen lisäksi oirekuvaan voi liittyä korvan soimista, huimausta, korvan täyteyden tunnetta ja pahoinvointia. Korvan soimisesta kerromme lisää oppaassamme tinnituksesta ja huimauksesta oppaassamme huimauksesta.

• Kuulon heikentymisen huomaa usein esimerkiksi kuulokkeilla kuunnellessa tai puhelimessa.
• Jos kuulo häviää yön aikana, voi havahtua siihen, ettei kuule mitään, jos parempi korva on tyynyä vasten.
• Korvan täyteyden tunne voi olla yksi oireista.
• Huimaus kuuluu niihin tekijöihin, jotka vaikuttavat paranemisennusteeseen.

03Syyt

Mistä äkillinen kuulonmenetys johtuu?

Tunnettuja aiheuttajia ovat tulehdukset, autoimmuunitaudit, kuten kilpirauhasen toimintahäiriöt, vammat, verisuoniperäiset syyt, kasvaimet ja neurologiset sairaudet.

• Tavallisin tunnettu kuulonalenemaa aiheuttava tulehdus on punkkien levittämä borrelioosi, johon voi liittyä saman puolen kasvohalvaus.
• Yhdysvalloissa kuppa on yllättävän yleinen syy kuulonmenetykselle, ja kuppatartuntojen määrä on kasvanut viime vuosina myös Suomessa.
• Viruksista ainakin herpes simplex 1 ja 2, vesirokkovirus ja sen aiheuttama vyöruusu, influenssa, tuhkarokko, HIV ja todennäköisesti myös COVID-19 voivat aiheuttaa kuulonmenetyksen.
• Kasvaimista tavallisin on kuulohermon hyvänlaatuinen vestibulaarischwannooma.
• Paranemisesta ei voida päätellä kuulonmenetyksen aiheuttajaa: kuulo voi palautua ainakin osittain, vaikka syy olisi esimerkiksi borrelioosi, verenkiertohäiriö tai kasvain.

04Verenkierto

Sisäkorvan verenkierto ja riskitekijät

Sisäkorvan verisuonet ovat hyvin ohuita. Niiden tukkeutumista ja sen aiheuttamaa hapenpuutetta pidetään yleisenä syynä kuulonmenetykselle. Verisuonet ovat niin ohuita, ettei mikroskooppista veritulppaa pystytä havaitsemaan tarkoillakaan kuvantamismenetelmillä.

• Useammalla kuin joka kolmannella äkilliseen kuulonmenetykseen sairastuneella on koholla olevat kolesteroli- ja verenglukoosiarvot.
• Huonossa tasapainossa oleva diabetes tai kohonneet verenglukoosi- ja veren rasva-arvot heikentävät ennustetta.
• Kaikki nikotiinituotteet supistavat verisuonia ja huonontavat sisäkorvan verenkiertoa ja paranemista.
• Tupakoinnin lopettaminen ja muut verisuonien terveyttä ylläpitävät ja edistävät tekijät ovat osa kuulonmenetyksen hoitoa ja ehkäisyä.

05Kiireellisyys

Milloin hoitoon?

Jos kuulo tuntuu äkillisesti heikentyneeltä, kannattaa olla välittömästi yhteydessä terveydenhuollon yksikköön. Lääkäriin olisi hyvä päästä samana tai seuraavana päivänä.

• Yöllä lääkäriin ei tarvitse lähteä.
• Jos oire ilmenee perjantai-iltapäivänä, ei kannata odottaa maanantaihin.
• Glukokortikoidihoito on aloitettava mahdollisimman pian kuulonmenetyksen jälkeen.
• Aika oireiden alkamisesta hoitoon hakeutumiseen vaikuttaa paranemisennusteeseen.
• Nikotiinituotteiden käyttö on pyrittävä lopettamaan heti, jos kuulo tuntuu alentuneelta.

06Tutkimukset

Mitä vastaanotolla tutkitaan?

Vastaanotolla kysytään aiempi korvahistoria ja kartoitetaan mahdollisesti edeltävinä päivinä ilmenneitä poikkeavia oireita. Korvat ja mahdollisuuksien mukaan myös kuulo tutkitaan.

• Lääkäri tekee harkintansa mukaan lähetteen borreliaverikokeeseen.
• Jos rasva- ja verenglukoosiarvot eivät ole tiedossa, ne on hyvä määrittää jossain vaiheessa.
• Hoito voidaan aloittaa perusterveydenhuollossa, jos lääkäri on perehtynyt korvadiagnostiikkaan ja kuulotutkimus on mahdollista tehdä viikon kuluessa.
• Korvalääkärin on kuitenkin hyvä tutkia potilas jossain vaiheessa.

07Hoito

Äkillisen kuulonmenetyksen hoito

Kuulonalenemaa on hoidettu monilla tavoilla, mutta mikään ei takaa paranemista. Glukokortikoidi on käytetyin hoito, vaikka varmaa näyttöä senkään tehosta ei ole. Sen on ajateltu vähentävän sisäkorvan simpukan ja kuulohermon tulehdusreaktiota ja turvotusta ja edesauttavan siten paranemista.

• Jos kuulonmenetyksestä on kulunut yli kaksi viikkoa, glukokortikoidista ei ole luultavasti enää hyötyä.
• Jos kuulotutkimusta joutuu odottamaan useita päiviä, hoidon voi aloittaa ennen kuulotutkimusta.
• Lääkäri arvioi, onko glukokortikoidikuurille terveydellistä estettä.
• Glukokortikoidi annostellaan useimmiten suun kautta, mutta sitä voidaan myös ruiskuttaa neulalla välikorvaan.

Bilbaossa sijaitsevalla korva-, nenä- ja kurkkutautien vastaanotollamme tutkimme korvat ja kuulon (vastaanotot ovat espanjaksi).

08Ennuste

Paraneeko kuulo?

Paranemisennusteeseen vaikuttavat henkilön ikä, kuulonaleneman voimakkuus, mahdollinen huimaus ja aika oireiden alkamisesta hoitoon hakeutumiseen.

• Spontaani paraneminen on yleistä, ja yli puolet potilaista paranee täysin myös ilman hoitoa.
• Osittainen paraneminen on myös yleistä: 70 prosentilla potilaista kuulo paranee vähintään 10 dB.
• Suurin osa paranemisesta tapahtuu kahden viikon kuluessa hoidon aloituksesta.
• Matalille taajuuksille painottuvat kuulonalenemat paranevat keskimäärin paremmin kuin korkeiden äänten alenemat.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Terveyskirjasto ja Cochrane-katsaus ovat yhtä mieltä siitä, ettei glukokortikoidin tehosta ole varmaa näyttöä, mutta painotukset eroavat:

• Näytön määrä: Cochrane-katsaukseen kelpasi vain kolme tutkimusta (267 osallistujaa), ja kaikissa oli suuri harhan riski. Kahdessa tutkimuksessa suun kautta otettu glukokortikoidi ei parantanut kuuloa lumelääkettä enempää; yhdessä kuulo parani 61 %:lla hoidetuista ja 32 %:lla verrokeista.
• Johtopäätös: Katsauksen mukaan glukokortikoidin arvo jää epäselväksi, koska tulokset ovat ristiriitaisia ja tutkimukset pieniä. Terveyskirjasto toteaa saman, mutta pitää glukokortikoidia käytetyimpänä hoitona, joka aloitetaan mahdollisimman pian.
• Ajoitus: Terveyskirjaston mukaan yli kahden viikon jälkeen hoidosta ei luultavasti ole enää hyötyä. Cochrane-katsaus ei arvioinut hoidon ajoitusta.
• Haitat: Kahdessa katsauksen tutkimuksessa ei esitetty selvää näyttöä haitoista. Terveyskirjaston mukaan lääkäri arvioi aina, onko kuurille terveydellistä estettä.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat äkillisestä kuulonmenetyksestä

• Äkillinen kuulonmenetys on lähes aina toispuoleinen ja tapahtuu korkeintaan kolmessa vuorokaudessa.
• Siihen voi liittyä korvan soimista, huimausta, täyteyden tunnetta ja pahoinvointia.
• Syy jää useimmiten epäselväksi; sisäkorvan verenkierron häiriötä pidetään yleisenä syynä.
• Lääkäriin kannattaa päästä samana tai seuraavana päivänä.
• Glukokortikoidi on käytetyin hoito, vaikka varmaa näyttöä sen tehosta ei ole.
• Yli puolet paranee täysin myös ilman hoitoa, ja nikotiinituotteiden käyttö kannattaa lopettaa heti.