Akillesjänteen kipu: syyt, hoito ja harjoitteet

01Akillesjänne

Mistä akillesjänteen kipu johtuu?

Akillesjänteen kipeytyminen johtuu useimmiten jännettä ympäröivien kudosten tulehduksesta tai jänteen rappeumasta. Harvinaisempi ja vakavampi kivun aiheuttaja on akillesjänteen koko- tai osarepeämä. Kiputilat johtuvat usein ylirasituksesta.

• Peritendiniitti: jänteen ympäryskudosten tulehdus, jota kutsutaan myös jännetupen tulehdukseksi.
• Tendinopatia: jänteen rappeuma, jonka taustalla ovat todennäköisesti ylikuormituksen aiheuttamat mikrorepeämät.
• Repeämä: jänteen koko- tai osarepeämä, joka vaatii lääkärin arviota.
• Kantapään ja jalkapohjan kivusta kerromme lisää oppaassamme plantaarifaskiitista.

02Peritendiniitti

Peritendiniitti eli jänteen ympäryskudosten tulehdus

Akillesjänteen peritendiniitti syntyy tyypillisesti pitkän rasituksen, kuten juoksulenkin, jälkeen. Kipu alkaa yleensä kohtuullisen nopeasti, muutamissa päivissä.

• Riskiä lisäävät äkillinen rasituksen lisääntyminen, juokseminen kovalla alustalla ja vääränlaiset kengät.
• Jänteen ympärillä voi huomata turvotusta ja punoitusta.
• Jännealueelta voi kuulua narinaa nilkkaa liikuteltaessa tai käveltäessä.

03Tendinopatia

Akillesjänteen tendinopatia eli rappeuma

Tendinopatian riskitekijät ovat pitkälti samat kuin peritendiniitissä. Vaiva on tyypillinen juoksijoilla, ja myös ylipaino lisää tendinopatian riskiä. Kipu alkaa pikkuhiljaa ja aaltoilee viikkojen ja kuukausien kuluessa.

• Kipua ja turvotusta ilmenee jänteen seudussa erityisesti kuormituksessa ja sen jälkeen.
• Jänne on paikallisesti kosketusarka, ja kipua tuntuu myös jänteen kiinnityskohdassa kantaluussa.
• Monesti voi huomata sukkulamaisen paksuuntuman, pikkuhiljaa kasvaneen patin jänteen kiinnityskohdassa.
• Rappeutuneen jänteen osarepeämät voivat selittää pitkään jatkuneen kivun pahenemisvaiheita; niille löytyy usein yksittäinen syy, kuten harha-askel, liukastuminen tai ponnistaminen ylämäkeen.

04Repeämä

Akillesjänteen repeämä

Akillesjänteen repeämä on tyypillisesti 40–50-vuotiaiden miesten aktiivisessa liikunnassa saama vamma, mutta erityisesti ikääntyneiden ihmisten repeämät ovat lisääntyneet. Jotkin lääkeryhmät, kuten fluorokinoloniantibiootit ja glukokortikoidit, voivat lisätä repeämän vaaraa etenkin yli 60-vuotiailla.

• Repeämän yhteydessä voi tuntua äkillinen kipu ponnistus- tai alastulotilanteessa, joskus kuin olisi saanut voimakkaan potkun pohkeeseen.
• Rappeutuneen jänteen repeämät saattavat olla myös täysin kivuttomia.
• Kokorepeämässä ihminen ei kykene nousemaan varpailleen, ja jänteessä on tunnettavissa kuoppa.
• Epäselvissä tilanteissa lääkäri voi varmistaa repeämän ultraäänitutkimuksella tai magneettikuvauksella.

05Repeämän hoito

Repeämän hoito ja toipuminen

Jos epäilee akillesjänteen repeämää, tulee hakeutua hoitoon. Kokorepeämä voidaan hoitaa joko leikkauksella tai ilman leikkausta, ja kuntoutuksen jälkeen suurin osa pystyy harrastamaan urheilua entiseen tapaan.

• Repeämä uusiutuu vain 1–5 potilaalla sataa repeämää kohden, ja uusintarepeämissä tarvitaan usein leikkaushoitoa.
• Osittainen repeämä paranee usein kuntouttavalla hoidolla.
• Myös osittaisen repeämän täytyy antaa parantua noin kaksi kuukautta ennen kuin varsinainen kuntouttava hoito ja harjoitteet aloitetaan.

06Hoito

Peritendiniitin ja tendinopatian hoito

Alkuvaiheessa on syytä vähentää oireita aiheuttavaa liikuntaa tai muuta kuormitusta. Oleellista on kuitenkin muistaa, että pelkkä lepo ei paranna rappeutunutta jännettä, vaan heti pahimman kipuvaiheen helpotuttua on syytä aloittaa jänteen kuormitus kohti normaalin aktiivisuuden vaatimuksia.

• Kivun lievittämiseksi voidaan alkuvaiheessa käyttää lyhyttä tulehduskipulääkekuuria, mutta se ei ole parantava hoito.
• Kortisonipistoksia ei suositella jännerappeuman hoidoksi lisääntyneen repeämäriskin takia; narisevan jännetuppitulehduksen tai limapussitulehduksen hoitona niitä voidaan harkita.
• Kantakorotus voi olla tehokas apu jänteen kuorman vähentämiseksi erityisesti kiinnityskohdan vaivoissa.
• Hoitoja, joista ei tutkimusten perusteella ole hyötyä, ovat muun muassa paineaaltohoito (ESWT), yölastat, verihiutaleplasmainjektiot (PRP), kinesioteippaus ja faskiahieronta.

Bilbaossa sijaitsevalla fysioterapian vastaanotollamme ohjaamme vaiheittaisen kuormitusohjelman ja seuraamme jänteen sietokykyä (vastaanotot ovat espanjaksi).

07Harjoitteet

Akillesjänteen harjoitteet vaiheittain

Harjoittelun tavoitteena on vahvistaa jännettä ja pohjelihasta ja lisätä kuormitusta pikkuhiljaa. Terveyskirjaston itsehoito-ohjeessa harjoittelu etenee neljässä vaiheessa:

• Vaihe 1, staattiset harjoitteet: pohjelihaksen pitoja aluksi istuen, jos jänne on kovin kivulias, sitten seisten kahdella ja yhdellä jalalla. Noin 45 sekunnin pidot 4–5 kertaa kahden minuutin palautuksella useita kertoja päivässä, niin ettei lihas väsy liikaa.
• Vaihe 2, kestovoima: kun kipu on rauhoittunut, hitaita varpaillenousuja kehonpainolla tai lisäpainoilla. Kantapäät pysyvät lähellä toisiaan, ja polvi tulee varpaiden päälle. Esimerkiksi yksi sarja väsymykseen saakka kerran päivässä tai porrasnousu kantapää portaan ulkopuolella.
• Vaihe 3, elastisuus: nopeampia kuormia pelkällä kehonpainolla, kuten hitaita hyppelyitä tai nopeaa porrasnousua, enintään kolme kertaa viikossa. Useimmille tämän tason saavuttaminen riittää.
• Vaihe 4, lajikohtaiset harjoitteet: nopeammat hyppelyt, juoksutekniikka- ja suunnanmuutosharjoitteet. Lajiharjoitteluun palataan, kun vaiheen 4 harjoitteet onnistuvat ilman oireiden pahentumista.

08Ehkäisy

Akillesjännevaivojen ehkäisy

Jännevaivojen ehkäisyssä pätevät samat ohjeet kuin muidenkin rasitusperäisten vammojen kanssa. Vaiheen 2 kestovoimaharjoitteita suositellaan tehtäväksi ainakin kahdesti viikossa ennaltaehkäisevinä harjoitteina, vaikka kipu väistyisikin.

• Hyvä lihasvoima suojaa jännettä.
• Kuormitusta pitää lisätä asteittain huomioiden myös lepo.
• Liikuntaharrastukset kannattaa pitää vaihtelevina.
• Selvät jalkaterän virheasennot tai askellusvirheet kannattaa huomioida ja hoitaa asiantuntevan fysioterapeutin opastuksella.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Terveyskirjasto ja Cochrane-katsaus arvioivat pistoshoitoja hieman eri sanoin:

• Pistoshoidot: Terveyskirjaston mukaan verihiutaleplasmainjektioista ei tutkimusten perusteella ole hyötyä. Cochrane-katsauksen 18 tutkimuksen (732 osallistujaa) perusteella satunnaistetut tutkimukset eivät riitä johtopäätöksiin tai pistoshoitojen rutiinikäytön tueksi: toimintakyvyssä ei ollut merkittävää eroa pistoshoidon ja vertailuryhmän välillä.
• Kortisoni: Terveyskirjasto ei suosittele kortisonipistoksia jännerappeumaan repeämäriskin vuoksi. Cochrane-katsauksessa ainoa vakava haitta pistosryhmässä oli akillesjänteen repeämä tutkimuksessa, jossa testattiin kortisonipistoksia.
• Lyhyt aikaväli: Cochrane-katsauksessa oli erittäin heikkolaatuista näyttöä siitä, että pistoshoito saattaa lievittää kipua alle kolmen kuukauden aikana. Terveyskirjasto painottaa vaiheittaista kuormitusta.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat akillesjänteen kivusta

• Akillesjänteen kipu johtuu useimmiten ylirasituksesta.
• Yleisimmät syyt ovat peritendiniitti ja tendinopatia; repeämä on harvinaisempi ja vakavampi.
• Pelkkä lepo ei paranna rappeutunutta jännettä, vaan kuormitus aloitetaan vaiheittain heti pahimman kivun helpotettua.
• Harjoitteet etenevät staattisista pidoista varpaillenousuihin ja hyppelyihin.
• Kortisonipistoksia ei suositella jännerappeumaan.
• Repeämää epäiltäessä on hakeuduttava lääkäriin.