Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö: oireet ja hoito

01Mikä se on

Mikä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?

Ahdistuneisuutta ilmenee lähes kaikissa psykiatrisissa tiloissa ja monissa ruumiillisissa sairauksissa. Kun ahdistuneisuus on jatkuvaa, pitkäaikaista ja olosuhteisiin nähden liiallista eikä kuulu oireena vain samanaikaiseen toiseen psykiatriseen tilaan, päihteiden käyttöön tai sairauteen, lääkäri voi tehdä diagnoosin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Kirjallisuudessa käytetään usein lyhennettä GAD (generalized anxiety disorder).

Terveyskirjaston mukaan ainakin 5 % ihmisistä kärsii elämänsä jossain vaiheessa yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Parhaillaan siitä kärsii noin 3 % aikuisista ja noin 1 % lapsista ja nuorista. Yli puolella oireet ovat alkaneet jo lapsena tai murrosiässä.

Oireiden voimakkuus vaihtelee sekä henkilöstä toiseen että samalla henkilöllä vuodesta toiseen. Ehkä noin neljännes häiriöstä kärsivistä kokee kärsineensä oireista läpi koko elämänsä. Yleistynyt ahdistuneisuus on tavallisempaa naisilla kuin miehillä.

02Oireet

Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireet

Häiriölle on ominaista jatkuva asioista huolehtiminen ja murehtiminen, niin sanottu ennakoiva ahdistuneisuus. Nämä tunnetilat vallitsevat useimpina päivinä vähintään puolen vuoden ajan. Ahdistus ei kohdistu vain yhteen asiaan, vaan se ilmenee useilla elämän osa-alueilla, ikään kuin yleisenä murehtimistaipumuksena. Ihminen tunnistaa usein itse, että murehtiminen on suhteetonta, mutta ei pysty lopettamaan sitä pelkällä päätöksellä.

Häiriöön liittyy usein muita oireita:

• levottomuuden tai jännittyneisyyden tunne,
• väsymys, keskittymisvaikeudet ja ärtyneisyys,
• vapina, säpsähtely ja hikoilu,
• pahoinvointi ja ripuli,
• hengityksen tai pulssin tihentyminen ja lihasjännitys,
• vaikeus nukahtaa ja pysyä unessa.

03Lapset ja nuoret

Oireet lapsilla ja nuorilla

Lapsilla ja nuorilla yleistynyt ahdistuneisuus voi ilmetä toisin kuin aikuisilla. Terveyskirjaston mukaan siihen voivat kuulua:

• keskittymisen ja tarkkaavuuden ongelmat,
• itseluottamuksen puute,
• erilaisten onnettomuuksien tai myöhästymisen pelko,
• perfektionismi ja suorituspelko,
• univaikeudet,
• korostunut rohkaisun tarve.

Lapsilla oirekuva saattaa olla kapeampi kuin aikuisilla.

04Ero stressiin

Milloin huoli on häiriö eikä tavallista stressiä?

Häiriössä ilmenevä ahdistus ja huoli eroavat elämäntilanteiden ja stressin aiheuttamasta luonnollisesta ahdistuneisuudesta. Häiriössä ne ovat elämäntilanteeseen nähden selvästi liiallisia, itsepintaisia ja jatkuvia.

Joskus ongelma alkaa yhdeltä elämän osa-alueelta, esimerkiksi huolesta toimeentulosta, ja yleistyy sitten muillekin alueille, kuten huoleen omaisista, terveydestä, maailmanpolitiikasta, ympäristöstä ja harrastuksista. Silloin kyse voi jo olla yleistyneestä ahdistuneisuudesta.

Mitä useammista asioista henkilö on huolissaan ja mitä enemmän oirekuvaan kuuluu jatkuvaa väsymystä, keskittymisvaikeuksia, unihäiriöitä, levottomuutta tai ärtyneisyyttä, sitä todennäköisemmin kyse ei ole vain stressaavasta elämäntilanteesta.

Ahdistushäiriön ajatellaan eroavan peloista siten, että pelolla on selvä kohde, kun taas yleistynyt ahdistuneisuus ilmenee useilla elämän osa-alueilla. Äkillisistä ahdistuskohtauksista kerromme oppaassamme paniikkihäiriöstä.

05Tausta

Mistä yleistynyt ahdistuneisuus johtuu?

Yleistynyt ahdistuneisuus on syiltään ja taustatekijöiltään monikerroksinen häiriö, jonka syitä ei tarkkaan tunneta. Terveyskirjasto mainitsee altistavina tekijöinä:

• persoonallisuuden taipumuksen negatiivisiin tunteisiin sekä estyneet ja välttelevät piirteet,
• lapsuusajan turvattomuuden kokemukset,
• suuret vastoinkäymiset,
• vanhempien ylihuolehtivuuden.

Perinnöllisyydellä on vaikutusta ahdistuneisuusalttiuteen, mutta kyse on useista eri geeneistä, ja ympäristötekijöillä on huomattavasti suurempi vaikutus. Häiriö voi ilmetä samanaikaisesti muiden psykiatristen häiriöiden kanssa; varsin tavallista tämä on toistuvien masennustilojen yhteydessä.

06Toteaminen

Miten yleistynyt ahdistuneisuushäiriö todetaan?

Lääkäri voi tehdä diagnoosin arvioimalla kokonaistilannetta haastattelun ja kyselylomakkeiden perusteella. Ahdistuneisuuskyselyn voi täyttää itsekin etukäteen, mutta suuren pistemäärän perusteella ei voida suoraan päätellä, että kyse on ahdistushäiriöstä.

Eräät elimelliset sairaudet voivat aiheuttaa häiriölle tyypillisiä oireita, ja niiden mahdollisuus on suljettava pois. Näitä ovat muun muassa sydänsairaudet, diabetes sekä kilpirauhasen liika- ja vajaatoiminta. Päihteiden toistuva käyttö voi ylläpitää jatkuvan ahdistuneisuuden kaltaista tilaa.

07Itsehoito

Itsehoito ja läheisten tuki

Ahdistuneisuus ja sen itsepintaisuus on tahdosta riippumaton tila, joka aiheuttaa paljon kärsimystä. Tämä on tärkeää ymmärtää, jotta vältetään oireita pahentava kielteinen minäkuva: syyllisyys ja häpeä oireista vain pahentavat niitä. Läheisten tuki, ymmärrys ja kannustus on tärkeää.

Terveyskirjaston mukaan hyödyllisiä keinoja ahdistuneisuuden ehkäisyyn ja lievittämiseen ovat:

• ylimääräisen stressin välttäminen,
• erilaiset rentoutumiskeinot,
• säännöllinen unirytmi ja liikunta,
• alkoholin ja kofeiinipitoisten juomien liikakäytön välttäminen,
• harrastusten ylläpitäminen, joka ehkäisee sosiaalista eristäytymistä ja tukee itsetuntoa.

Itsehoitokirjojen ohjeet voivat auttaa häiriön taustalla olevien pelkotilojen työstämisessä.

08Hoito

Psykoterapia ja lääkehoito

Hoidossa käytetään psykoterapiaa, lääkitystä tai molempia. Lähes kaikista perinteisistä psykoterapiamuodoista on hyötyä ahdistuneisuuden hoidossa, ja myös nettiterapiasta on saatu rohkaisevia tuloksia. Lisäksi voidaan käyttää rentoutusmenetelmiä.

Lääkehoidossa käytetään masennuslääkkeitä, bentsodiatsepiineja ja muita ahdistuneisuuslääkkeitä. Masennuslääkkeet voivat lievittää ahdistuneisuutta, vaikka varsinaista masennustilaa ei olisi. Hoitovaste ahdistuneisuuteen kehittyy selvästi hitaammin kuin masennukseen, jopa 1–2 kuukauden kuluessa. Joskus ahdistuneisuus saattaa hoidon alussa hieman lisääntyä, ja siksi lääkitys aloitetaan yleensä varovasti pienin annoksin.

Cochrane-katsauksessa (Hunot ym., 2007; 25 tutkimusta, 1 305 osallistujaa) kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuva psykoterapia oli tavanomaista hoitoa tai jonotusta tehokkaampi hoitovasteen saavuttamisessa hoidon päättyessä. Se myös vähensi ahdistus-, huoli- ja masennusoireita.

Terveyskirjasto neuvoo kääntymään lääkärin ja mieluiten psykiatrin tai psykologin puoleen, sillä häiriö heikentää elämänlaatua monin tavoin. Bilbaossa sijaitsevalla psykologian vastaanotollamme hoidamme ahdistuneisuutta psykoterapian keinoin (vastaanotot ovat espanjaksi).

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Terveyskirjaston ja Cochrane-katsauksen painotukset eroavat:

• Mikä terapia: Terveyskirjaston mukaan lähes kaikista perinteisistä psykoterapiamuodoista on hyötyä. Katsauksessa kognitiivisen terapian ja tukea antavan terapian välillä ei todettu merkitsevää eroa hoitovasteessa, mutta vertailevaa näyttöä oli vähän eikä siitä voitu päätellä, mikä terapia on tehokkain.
• Pitkä aikaväli: Terveyskirjasto kuvaa häiriötä pitkäaikaisena, jopa koko elämän kestävänä. Katsauksen mukaan mikään tutkimus ei arvioinut kognitiivista terapiaa tavanomaiseen hoitoon verrattuna pidemmällä aikavälillä, joten näyttö koskee lyhytaikaista hoitoa.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat yleistyneestä ahdistuneisuudesta

• Häiriölle on ominaista jatkuva murehtiminen useimpina päivinä vähintään puolen vuoden ajan.
• Huoli kohdistuu useille elämän osa-alueille, ei yhteen asiaan.
• Oireisiin kuuluvat levottomuus, väsymys, keskittymisvaikeudet, lihasjännitys ja univaikeudet.
• Lääkäri sulkee pois elimelliset sairaudet, kuten kilpirauhasen toimintahäiriöt.
• Itsehoitoon kuuluvat rentoutuminen, säännöllinen unirytmi ja liikunta.
• Hoitona käytetään psykoterapiaa, lääkitystä tai molempia.