Persoonallisuushäiriöt: tyypit, oireet ja hoito

01Mikä se on

Mitä persoonallisuushäiriöt ovat?

Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Varsinkin nuoruusiässä on joskus emotionaalisesti epävakaita vaiheita, jotka menevät kehityksen myötä ohi, tyypillisesti muutamassa kuukaudessa. Se ei tarkoita, ettei nuori ehkä hyötyisi avusta ja tuesta.

• Persoonallisuushäiriöt ilmaantuvat jo nuoruudessa, viimeistään varhaisaikuisuudessa.
• Arvioiden mukaan 5–15 % väestöstä kärsii jostakin persoonallisuushäiriöstä.
• Varsinaiset persoonallisuushäiriöt ovat pitkäkestoisia.
• Ne on erotettava persoonallisuuden muutoksista, jotka ilmaantuvat esimerkiksi dementian, aivovamman jälkitilan tai pitkäaikaisen päihteiden käytön seurauksena.

02Syyt

Mistä persoonallisuushäiriöt johtuvat?

Persoonallisuushäiriöiden syntyyn vaikuttavat lapsuuden- ja nuoruudenaikaiset vuorovaikutustilanteet ja -asetelmat. Myös traumaattiset tapahtumat muovaavat persoonallisuutta, mikä on tavallista muun muassa tunne-elämän epävakaudessa.

• Perinnöllisyydellä on ainakin hieman merkitystä lähinnä kaikkein vaikeimmissa persoonallisuushäiriöissä.
• Kärjistäen sanottuna jokaisella ihmisellä on erilaisia persoonallisuuden piirteitä enemmän tai vähemmän.
• Aivan äärimmäiset muodot ovat puhtaina harvinaisia.
• Samalla ihmisellä voi olla useita eri persoonallisuushäiriöitä, ja piirteiden sekoittuessa puhutaan sekamuotoisesta persoonallisuushäiriöstä.

03Luokittelu

Persoonallisuushäiriöiden kolme pääryhmää

Persoonallisuushäiriöt luokitellaan hallitsevien käyttäytymismallien perusteella, ja tavallisesti ne jaetaan kolmeen pääryhmään:

• Ryhmä A: epäluuloinen, eristäytyvä ja psykoosipiirteinen persoonallisuus. Tyypillistä on käytöksen outous ja erikoisuus, mutta kyseessä ei ole psykoottisuus.
• Ryhmä B: epäsosiaalinen, epävakaa, huomionhakuinen ja narsistinen persoonallisuus. Tunne-elämän epävakaus tai impulsiivisuus ohjaavat käyttäytymistä, ja empatiakyky on heikentynyt.
• Ryhmä C: estynyt, riippuvainen ja vaativa persoonallisuus. Ahdistuneisuus, pelokkuus ja pakonomaisuus rajoittavat toimintaa, ja toimintakyky on usein parempi kuin muissa ryhmissä.

Diagnoosijärjestelmää kehitetään suuntaan, jossa yksittäisten häiriöiden asemesta tai lisäksi arvioitaisiin toimintakykyä ja persoonallisuuden piirteitä liukuvina ominaisuuksina eikä joko-tai-tyyppisinä.

04Ryhmä A

Epäluuloinen, eristäytyvä ja psykoosipiirteinen persoonallisuus

• Epäluuloiselle persoonalle ominaista on laaja-alainen muihin ihmisiin kohdistuva epäluulo; viattomatkin huomautukset voivat tuntua uhkaavilta, mutta ajattelu pysyy realiteeteissa.
• Eristäytyvän persoonallisuuden ominaispiirre on laaja-alainen vetäytyminen ihmissuhteista ja niukka tunteiden ilmaiseminen; englanniksi puhutaan skitsoidisesta persoonallisuudesta.
• Eristäytyvän persoonallisuuden erottaminen lievistä autismispektrin häiriöistä on vaikeaa, joskus mahdotonta.
• Psykoosipiirteisessä persoonallisuudessa avainsana on «outous»: oirekuvassa on skitsofrenialle ominaisia kokemuksia ja uskomuksia ilman, että kyseessä olisi psykoosi.
• Pelkkä erilaisuus tai kulttuuriero eivät ole syitä diagnoosiin.

05Ryhmä B

Narsistinen, epävakaa, epäsosiaalinen ja huomionhakuinen

Narsistiselle persoonallisuudelle ominaista ovat erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Hakeutuminen valta-asemaan auttaa suojaamaan pohjimmiltaan hyvin avutonta itsekokemusta. Henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.

• Tunne-elämältään epävakaassa persoonallisuudessa tunnetilat ja minäkuva ovat laaja-alaisesti epävakaita ja käytös huomattavan impulsiivista; lue lisää oppaastamme epävakaasta persoonallisuushäiriöstä.
• Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö alkaa käytöshäiriöinä jo ennen 15 vuoden ikää; ominaista on välinpitämättömyys toisten oikeuksia kohtaan.
• Huomionhakuisessa persoonallisuudessa dramaattinen tunteiden ilmaisu ja huomion hakeminen ovat korostuneet pitkäkestoisesti ja haittaa tuottaen.
• Huomionhakuinen henkilö kokee ihmissuhteensa läheisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat.

Tunne-elämän epävakaus eroaa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä siinä, että se on nopeampaa, sahaavampaa ja usein reaktio johonkin tapahtumaan, kun taas mielialahäiriössä mieliala aaltoilee hitaammin. Samalla henkilöllä voi olla myös molemmat häiriöt yhtaikaa.

06Ryhmä C

Estynyt, riippuvainen ja vaativa persoonallisuus

• Estyneen persoonallisuuden tapauksessa henkilö on ihmissuhteissaan voimakkaan estoinen, kärsii jatkuvista riittämättömyyden tunteista ja on yliherkkä kielteiselle arvostelulle.
• Estyneen persoonallisuuden oirekuva on lähellä sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta lievempi ja laajempi.
• Riippuvainen persoonallisuus ilmenee korostuneena hoivatuksi tulemisen tarpeena, joka johtaa alistuvaan ja takertuvaan käyttäytymiseen sekä voimakkaaseen eroon joutumisen pelkoon. Jos alistuva käytös alkaa myöhemmin esimerkiksi perheväkivallan seurauksena, kyse saattaa olla pikemmin traumaperäisestä oirehdinnasta.
• Vaativassa persoonallisuushäiriössä korostuvat ehdottomat mielipiteet, täydellisyyden tavoittelu, liiallinen tunnollisuus ja pikkutarkkuus.
• Koska täydellisyyden tavoittelussa joutuu usein pettymään, vaativa persoonallisuus altistaa monille ahdistuneisuushäiriöille ja masennukselle.

07Toteaminen

Miten persoonallisuushäiriö todetaan?

Usein ihmiset eivät tunnista omaa persoonallisuushäiriötään eivätkä näe hoidon tarvetta. Hoitoon hakeudutaan yleensä elämäntilannekriisin takia tai muun mielenterveyden häiriön, esimerkiksi masennustilan tai päihdeongelman, vuoksi.

• Diagnoosi pohjautuu mahdollisimman moneen tietolähteeseen, mukaan lukien omaisten tiedot.
• Siihen kuuluu kokonaisvaltainen psyykkisen toiminnan arvio.
• Puolistrukturoituja haastattelumenetelmiä ja psykologisia testejä käytetään usein apuna.
• Hoito vaatii luottamuksellisen hoitosuhteen, jossa on asetettu selkeät ja turvalliset rajat.

08Hoito

Psykoterapia ja muu hoito

Persoonallisuushäiriöiden hoito perustuu psykoterapiaan ja joskus lääkitykseen. Hoito on aina vapaaehtoista eli se edellyttää ihmisen omaa motivaatiota. Hoito olisi tärkeää, koska häiriöt heikentävät psykiatristen ja monien muidenkin sairauksien hoitoennustetta.

• Käytössä on useita erilaisia psykoterapeuttisia menetelmiä.
• Pääsääntöisesti persoonallisuushäiriötä ei saada katoamaan, mutta oireistoa ja haitallista käytöstä saadaan rauhoittumaan, jos hoitoon sitoudutaan.
• Lyhyen supportiivisen psykoterapian tavoitteena on yleensä ratkaista ajankohtainen emotionaalinen kriisi ja palauttaa toimintakyky.
• Pidemmän psykoterapian päämääränä on tukea empatiaa itseä ja muita kohtaan ja oppia hallitsemaan jäykkien käytöstapojen taustalla olevia ajatuksia ja tunteita.
• Lääkitystä kannattaa suunnata oirekuvan ja mahdollisten muiden häiriöiden mukaisesti, ja hoitokokeiluita on seurattava pitkään.
• Bentsodiatsepiineja tulee pääasiallisesti välttää, koska monilla ne aiheuttavat paradoksaalisia reaktioita ja lisäävät impulsiivisuutta.

Bilbaossa sijaitsevalla psykologian vastaanotollamme voimme arvioida tilanteesi ja keskustella psykoterapeuttisen hoidon vaihtoehdoista (vastaanotot ovat espanjaksi).

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Terveyskirjaston mukaan psykoterapiasta saattaa olla hyötyä, mutta häiriötä ei pääsääntöisesti saada katoamaan. Cochrane-katsausten mukaan näytön määrä vaihtelee paljon häiriöstä toiseen.

• Epävakaassa persoonallisuushäiriössä psykoterapia vähensi häiriön vaikeusastetta tavanomaiseen hoitoon verrattuna (75 tutkimusta, kohtalaisen laatuinen näyttö).
• Epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön psykologisista hoidoista näyttöä on hyvin vähän, eikä yksikään hoito osoittanut vakuuttavaa muutosta epäsosiaalisessa käyttäytymisessä.
• Epäsosiaalisen häiriön tutkimusten näytön varmuus oli matala tai hyvin matala.
• Terveyskirjasto toteaa lisäksi, että hoitoon sitoutuminen heikkenee varsinkin vaikeissa häiriöissä.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat persoonallisuushäiriöistä

• Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäkestoisia, ja ne tuottavat haittaa elämän kaikilla osa-alueilla.
• Ne jaetaan tavallisesti kolmeen pääryhmään (A, B ja C).
• Syntyyn vaikuttavat lapsuuden vuorovaikutustilanteet, traumaattiset kokemukset ja hieman myös perinnöllisyys.
• Hoito perustuu psykoterapiaan ja joskus lääkitykseen, ja se edellyttää omaa motivaatiota.
• Häiriö tai sen aiheuttama haitta usein lievittyy iän myötä; samanaikainen päihdeongelma heikentää ennustetta.