Epävakaa persoonallisuushäiriö: oireet ja hoito

01Mikä se on

Mitä persoonallisuushäiriö tarkoittaa?

Persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäaikaista, joustamatonta ja syvälle juurtunutta kokemisen ja käyttäytymisen mallia, josta aiheutuu ongelmia ihmiselle itselleen tai hänen lähipiirilleen. Persoonallisuushäiriöstä kärsivän sisäinen kokemus ja toiminta poikkeavat merkittävästi hänen kulttuurinsa normeista. Poikkeamaa voi ilmetä neljällä osa-alueella:

• Tiedollinen toiminta eli tapa havaita, tulkita, asennoitua ja muodostaa mielikuvia itsestään, muista ihmisistä ja tapahtumista.
• Tunne-elämä eli tunnereaktioiden kirjo, tunteiden voimakkuus, vaihtelevuus ja asianmukaisuus tilanteisiin nähden.
• Impulssikontrolli eli kyky säädellä toimintayllykkeitä (halua tehdä jotain välittömästi).
• Ihmissuhteiden luonne ja toimintatapa muiden ihmisten kanssa, kuten kyky luoda ja ylläpitää läheisiä ihmissuhteita ja selviytyä ihmissuhderistiriidoista.

Vaikeuksia ilmenee kahdella tai useammalla osa-alueella, ja niitä on monissa eri tilanteissa, esimerkiksi työssä ja ihmissuhteissa. Persoonallisuushäiriöt alkavat varhain, usein jo lapsena ja viimeistään nuoruudessa tai nuoressa aikuisuudessa.

02Oireet

Epävakaan persoonallisuuden oireet ja kriteerit

Epävakaan persoonallisuuden tunnistaminen edellyttää, että yhdeksästä oirekriteeristä (tautiluokitus DSM-5) täyttyy viisi:

• Kiihkeitä yrityksiä välttyä todelliselta tai kuvitellulta hylätyksi tulemiselta.
• Epävakaita ja intensiivisiä ihmissuhteita, joita luonnehtii äärimmäisen ihannoinnin ja vähättelyn vaihtelu.
• Identiteettihäiriö: merkittävästi ja jatkuvasti epävakaa minäkuva tai kokemus itsestä.
• Impulsiivisuus ainakin kahdella itselle mahdollisesti vahingollisella alueella, esimerkiksi rahan tuhlaaminen, seksi, päihteet, holtiton liikennekäyttäytyminen tai ahmiminen.
• Toistuva itsetuhoinen käytös, siihen viittaavat eleet tai uhkaukset tai itsensä vahingoittaminen.
• Affektiivinen epävakaus, joka johtuu mielialan merkittävästä reaktiivisuudesta.
• Krooniset tyhjyyden tuntemukset.
• Asiaankuulumaton, voimakas suuttumus tai vaikeus kontrolloida suuttumusta.
• Hetkellinen stressiin liittyvä paranoidinen ajattelu tai vakava dissosiatiivinen oireilu.

Kuitenkin diagnoosiin oikeuttavien kriteerien allekin jäävät piirteet aiheuttavat usein merkittävää kärsimystä ja edellyttävät hoitoa.

03Tunteet ja ihmissuhteet

Tunteiden ja vuorovaikutuksen säätely

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät ovat synnynnäisen temperamenttinsa vuoksi sensitiivisiä eli alttiita reagoimaan pieniinkin ärsykkeisiin. Heidän tunteensa ovat keskimääräistä voimakkaampia, ja tunnereaktiot myös kestävät tavanomaista kauemmin.

• Tunteet voivat vaihdella hyvin nopeasti äärilaidasta toiseen, ja ne tuntuvat herkästi ylivoimaisilta ja kestämättömiltä, mistä johtuen niistä kehittyy helposti emotionaalisia kriisejä.
• Vihan alla on usein haavoittuneempia kokemuksia, esimerkiksi pettymystä, surua tai häpeää.
• Intensiiviset yritykset estää hylätyksi tulemista ovat häiriön keskeinen oire.
• Ihminen kaipaa merkityksellistä yhteyttä toiseen ihmiseen, mutta usein samanaikaisesti myös pelkää sitä, mistä syntyy sisäinen ristiriita.
• Huomio voi kohdistua valppaasti ja ylimitoitetusti muiden ihmisten mielentiloihin ja reaktioihin.

Keskeinen piirre on intensiivinen psyykkinen kipu. Tunteiden ja ihmissuhteiden säätelyn vaikeudet liittyvät läheisesti toinen toisiinsa.

04Käyttäytyminen

Impulsiivisuus ja itsensä vahingoittaminen

Epävakaaseen persoonallisuuteen voi liittyä impulsiivista käyttäytymistä erityisesti stressin yhteydessä. Monet impulsiiviset toiminnot ovat selviytymisstrategioita, joiden turvin ihminen yrittää selviytyä tunteidensa tai psyykkisen kipunsa kanssa. Niillä tavoitellaan nopeaa helpotusta oloon välittämättä pidemmän aikavälin seurauksista.

• Itseä vahingoittava käyttäytyminen on merkki vakavasta käyttäytymisen säätelyn vaikeudesta.
• Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy kohonnut itsemurhan vaara.
• Useampi kuin yhdeksän kymmenestä on joskus vahingoittanut itseään tarkoituksellisesti.
• Itsensä vahingoittamisen tavoitteena on useimmiten vaimentaa kestämättömiä tunteita tai sietämätöntä psyykkistä kipua.
• Motiivit vaihtelevat hetkestä toiseen: toisina hetkinä ihminen nimenomaan haluaa kuolla itseään vahingoittavan teon seurauksena.

05Minuus

Minäkuva, dissosiaatio ja psykoosioireet

Itsearvostus on yleensä alhainen, ja ihminen kokee usein itsensä kielteisesti, esimerkiksi vajavaisena, pahana, arvottomana tai epäonnistuneena. Ankara itsekritiikki, itsesyytökset ja koko minäkuvan kattava häpeän tunne ovat yleisiä kokemuksia.

• Häiriöön voi liittyä vaikeus kokea itseään pysyvänä, samana ja jatkuvana; elämä voi tuntua sarjalta erillisiä kokemuksia.
• Tutkimusten mukaan kaksi kolmesta epävakaasta persoonallisuudesta kärsivistä kärsii dissosiaatiosta.
• Dissosiaatio-oireita ovat muun muassa depersonalisaatio, derealisaatio ja muistin menettäminen.
• Hetkelliset, stressiin liittyvät vainoharhaluulot tai hallusinaatiot eivät ole harvinaisia.
• Psykoottiset oireet kestävät tavallisesti muutamasta tunnista päiviin.

Kaikkiin osa-alueisiin, joilla säätelyvaikeuksia ilmenee, voidaan hoidolla vaikuttaa, ja myönteinen muutos yhdellä alueella heijastuu vakaudeksi myös muille alueille.

06Kehitys ja kulku

Miten häiriö kehittyy ja miten se kulkee?

Epävakaan persoonallisuuden kehittymiseen vaikuttaa riski- ja suojaavien tekijöiden välinen tasapaino. Synnynnäisistä tekijöistä tunnetaan erityisesti korostuneet temperamenttipiirteet. Psykososiaalisista riskitekijöistä esimerkiksi lapsuusajan kuormittavat kokemukset, sosioekonominen vähäosaisuus ja vanhempien vakavat mielenterveyden häiriöt ovat yhdistyneet häiriön kehittymiseen. Häiriö kehittyy, kun riskitekijät kasautuvat eivätkä suojaavat tekijät riitä kompensoimaan niiden vaikutuksia.

• Noin prosentti väestöstä kärsii epävakaasta persoonallisuudesta.
• Väestössä häiriö on eri sukupuolilla yhtä yleinen, mutta diagnoosin saaneista kolme neljäsosaa on naisia; syytä tälle ei varmuudella tunneta.
• Esiintymishuippu sijoittuu nuoruusikään, ja esiintyvyys alkaa vähentyä 30. ikävuoden jälkeen.
• Tutkimusten mukaan 50–70 % toipuu viiden vuoden kuluessa.
• Kulku voi aaltoilla, ja toimintakyvyn, erityisesti työkyvyn, elpyminen on hitaampaa kuin oireiden lievittyminen.

07Hoito

Arviointi ja psykoterapia

Kysymystä siitä, voiko epävakaa persoonallisuus selittää ihmisen psyykkisiä vaikeuksia, arvioidaan psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Diagnoosia ei yleensä aseteta merkittävän elämänkriisin hetkellä. Samanaikaisia mieliala-, ahdistuneisuus- ja päihdeongelmia sekä syömishäiriöitä on hyvin usein, ja häiriö voi muistuttaa monimuotoista traumaperäistä stressihäiriötä, ADHD:tä tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

• Psykoterapeuttiset hoidot ovat ensisijaisia, ja niitä voidaan yhdistää muihin hoitomuotoihin.
• Näyttöä on kertynyt esimerkiksi dialektisesta käyttäytymisterapiasta, mentalisaatioterapiasta, skeematerapiasta, transferenssikeskeisestä psykoterapiasta ja STEPPS-ohjelmasta.
• Lääkehoitoa voidaan käyttää samanaikaisten mieliala- ja ahdistusoireiden lievittämiseen.
• Cochrane-katsauksessa (75 tutkimusta, 4 507 osallistujaa) psykoterapia vähensi häiriön vaikeusastetta tavanomaiseen hoitoon verrattuna.

Bilbaossa sijaitsevalla psykologian vastaanotollamme voimme arvioida tilanteesi ja keskustella psykologisen hoidon vaihtoehdoista (vastaanotot ovat espanjaksi).

08Itsehoito

Itsehoito ja läheisten tuki

Hyvän itsehoidon merkitystä ei voi liikaa korostaa. Hyvä itsestä huolehtiminen on itsen ohittamisen, mitätöimisen ja laiminlyömisen vastakohta.

• Sille voi luoda puitteita pyrkimällä nukkumaan riittävästi, syömään terveellisesti ja riittävästi, välttämään päihteitä ja liikkumaan sopivasti.
• Itsestä huolehtiminen edellyttää, että voi tuntea olevansa turvassa; esimerkiksi väkivaltaisiin suhteisiin tarvitaan apua.
• Omia tunteitaan, ajatuksiaan ja käyttäytymistään voi opetella havainnoimaan, hyväksymään ja hallitsemaan.
• Koko perheen huomioon ottaminen on hoidossa tärkeää: omaisten ryhmät näyttävät helpottavan omaisten emotionaalista kuormaa.
• Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät vanhemmat ja heidän lapsensa tarvitsevat tukea, ja vanhemmuutta tukevista hoito-ohjelmista on tutkitusti apua.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Terveyskirjasto toteaa, että monien erilaisten psykoterapioiden on osoitettu tehoavan epävakaaseen persoonallisuuteen liittyviin vaikeuksiin. Cochrane-katsaus on varovaisempi joidenkin tulosten osalta.

• Katsauksen mukaan psykoterapian vaikutus häiriön vaikeusasteeseen oli kohtalaisen laatuisen näytön perusteella kliinisesti merkittävä.
• Itsensä vahingoittamisen, itsetuhoisuuteen liittyvien tulosten ja toimintakyvyn paraneminen perustui heikkolaatuiseen näyttöön, eikä se ylittänyt kliinisen merkittävyyden rajoja.
• Eniten tutkittuja olivat dialektinen käyttäytymisterapia ja mentalisaatioterapia, eikä eri terapiamuotojen välillä havaittu selvää eroa.
• Terveyskirjasto korostaa lisäksi, että toimintakyky elpyy oireita hitaammin.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat epävakaasta persoonallisuudesta

• Epävakaa persoonallisuus on monimuotoinen itsesäätelyn häiriö.
• Tunnistaminen edellyttää viittä yhdeksästä kriteeristä, mutta kriteerien allekin jäävät piirteet voivat vaatia hoitoa.
• Häiriöön liittyy kohonnut itsemurhan vaara.
• Noin prosentti väestöstä kärsii häiriöstä, ja 50–70 % toipuu viiden vuoden kuluessa.
• Psykoterapeuttiset hoidot ovat ensisijaisia, ja koko perhe tarvitsee tukea.