Valkojäkälä: oireet, syyt ja hoito

Mikä valkojäkälä on?

Valkojäkälä, latinaksi lichen sclerosus et atrophicus, on limakalvojen ja ihon krooninen tauti. Se kuuluu autoimmuunisairauksiin, joissa elimistö muodostaa tuntemattomasta syystä vasta-aineita omia kudoksiaan vastaan, ja se aiheuttaa sidekudoksessa tulehdusreaktion, joka johtaa arpeutumiseen.

Valkojäkälää on kolmea tautimuotoa: naisilla ulkosynnyttimien valkojäkälä, miehillä peniksen valkojäkälä ja näitä selvästi harvinaisempi muun ihon valkojäkälä.

Kenellä valkojäkälää esiintyy?

Tauti on yleisempi naisilla, ja sillä on kaksi esiintymishuippua: alle kouluikäiset lapset ja keski-ikäiset aikuiset. Ulkosynnyttimien valkojäkälän yleisin sairastumisikä on 40–60 vuotta, mutta sitä tavataan myös nuorilla tytöillä ja esimurrosikäisillä.

Ulkosynnyttimien valkojäkälän syy on tuntematon.

Oireet genitaalialueella

Genitaalialueen valkojäkälä esiintyy naisilla häpyhuulissa ja välilihan iholla ja joskus peräaukon seudussa, ja miehillä esinahan ja terskan alueella tarkkarajaisina valkeina läiskinä.

Alkuvaiheessa limakalvolla voi olla vain punoitusta.
Taudin edetessä ilmaantuu vaaleita läiskiä tai näppyjä, ja ihon kimmoisuus vähenee.
Pinnalla voi näkyä verenpurkaumia, pieniä haavaumia tai jopa verisiä rakkuloita.
Valkojäkälä usein kutisee ja kirvelee, ja raapiminen tai hankaus pahentavat tilannetta.

Oireiden voimakkuus vaihtelee, välillä voi olla oireettomiakin jaksoja, ja valkojäkälä voi olla myös täysin oireeton.

Edenneen taudin muutokset

Pidemmälle edenneessä taudissa voidaan nähdä häpyhuulten tai esinahan arpeutumista ja emättimen tai virtsaputken aukon ahtautumista. Nämä voivat aiheuttaa yhdyntä- ja erektiokipua sekä virtsaamisongelmia. Raapimisen takia iho saattaa paksuuntua, ja häpyhuulet saattavat surkastua.

Jos peniksen valkojäkälä kuroo esinahkaa eikä tilannetta saada lääkehoidolla hallintaan, ympärileikkaus voi olla tarpeen.

Valkojäkälä muulla iholla

Muulla iholla valkojäkälä on selvästi harvinaisempi, ja sitä esiintyy joko osana genitaalialueen tautia tai itsenäisenä tautina. Se alkaa yleensä pieninä vaaleina täplinä, joita voi olla yksittäin tai ryhminä. Ne kasvavat ja muodostavat isompia läiskiä, joiden pinta on vaalea ja arpimainen.

Läiskiä on tyypillisesti hartiaseudussa, rintojen alla, pakaroissa ja reisissä. Ne voivat kutista tai olla täysin oireettomia.

Miten valkojäkälä todetaan?

Diagnoosi tehdään yleensä oireiden ja taudinkuvan perusteella. Ulkosynnyttimien valkojäkälä todetaan usein gynekologisessa tutkimuksessa: ulkosynnyttimissä näkyy vaaleita alueita, joissa on usein pieniä haavaumia.

Jos oireet ovat hankalia, diagnoosi on epävarma, haavauma paranee huonosti tai epäillään ihosyöpää, diagnoosi varmistetaan koepalalla. Ulkosynnyttimien alueen tavallisimpia ihottumia ovat valkojäkälän lisäksi punajäkälä ja psoriaasi, ja punajäkälän erottaminen valkojäkälästä voi joskus olla vaikeaa jopa koepalassa.

Kortisonivoidehoito

Ensisijainen hoito on reseptillä saatava vahva tai erittäin vahva kortisonivoide. Sitä käytetään joko toistuvina kahden viikon kuureina tai kolmen kuukauden ajan alenevalla annoksella, ja myöhemmin tarvittaessa ylläpitohoitona 1–2 kertaa viikossa. Hoitona voidaan käyttää myös kalsineuriinin estäjävoidetta, ja paikallisesta estrogeenivoiteesta saattaa olla hyötyä.

Hoito on pitkäkestoista, ja sen tavoitteena ovat oireiden hallinta ja arpeutumisen esto. Jo syntynyttä arpeutumista ei voida parantaa, mutta kiinnikkeiden ja ahtautumien haittaa voidaan helpottaa kirurgisesti. Eurooppalaisen hoitosuosituksen mukaan ylläpitohoitoa kortisonivoiteella voi toteuttaa hyvinkin pitkiä aikoja turvallisesti.

Itsehoito ja seuranta

Itsehoidolla voidaan lievittää kirvelyä ja kutinaa, mutta muuten taudin kulkuun ei voi juurikaan vaikuttaa. Pesussa kannattaa välttää vahvaa saippuaa. Ihoöljyä tai rasvaista perusvoidetta voi käyttää pehmittämään ihon tai limakalvon pintaa, ja perusvoiteita kannattaa käyttää säännöllisesti myös hoitojaksojen väliaikoina.

Genitaalialueen valkojäkälään liittyy enintään 5 prosentin riski okasolusyövän kehittymiseen, joten lääkärissä on syytä käydä 1–2 vuoden välein. Seurantakäynneillä voidaan tunnistaa ja hoitaa myös syövän esiasteet. Valkojäkälän ilmaantumista ei tunneta keinoja ehkäistä.

Ihon hoito arjessa

Valkojäkälän oireita voi lievittää hellävaraisella ihonhoidolla. Genitaalialue pestään vain haalealla vedellä tai miedolla pesuemulsiolla, ja saippuoita, kylpyvaahtoja, hajusteita ja märkäpyyhkeitä vältetään. Iho kuivataan painelemalla, ja perusvoidetta tai vaseliinia voi käyttää suojaamaan ihoa päivittäin.

Väljät puuvillaiset alusvaatteet ja hankauksen välttäminen esimerkiksi pyöräillessä vähentävät ärsytystä. Raapimista kannattaa välttää, koska se pahentaa ihomuutoksia. Liukuvoide voi helpottaa yhdyntää, jos iho on kuiva tai arka.

Koska valkojäkälä on pitkäaikainen sairaus, hoitoa ja ihoa seurataan säännöllisesti. Uusi kyhmy, haavauma tai pitkään parantumaton kohta on syytä näyttää lääkärille, sillä pitkäaikaiseen valkojäkälään liittyy hieman suurentunut syövän riski.

Missä lähteet eroavat

Terveyskirjaston kaksi artikkelia ovat yhtä mieltä pääasioista, mutta painottavat eri asioita:

Sairastumisikä. Valkojäkälää käsittelevä artikkeli kuvaa kaksi esiintymishuippua, alle kouluikäiset lapset ja keski-ikäiset aikuiset. Ulkosynnyttimien ihottumia käsittelevä artikkeli mainitsee yleisimmäksi sairastumisiäksi 40–60 vuotta.
Paraneminen. Valkojäkälää käsittelevän artikkelin mukaan jo syntynyttä arpeutumista ei voida parantaa. Toisen artikkelin mukaan tautia ei nykyhoidoin pystytä parantamaan, mutta se saattaa myös parantua itsestään.

Tärkeimmät asiat valkojäkälästä

Valkojäkälä on ihon ja limakalvojen krooninen autoimmuunitauti.
Se esiintyy useimmiten genitaalialueella, harvemmin muulla iholla.
Oireita ovat kutina, kirvely ja vaaleat läiskät, myöhemmin arpeutuminen.
Ensisijainen hoito on vahva kortisonivoide, jota käytetään säännöllisesti ja pitkään.
Vahvaa saippuaa kannattaa välttää ja käyttää perusvoiteita.
Genitaalialueen valkojäkälässä seurantakäynti 1–2 vuoden välein on tärkeä.

Usein kysyttyä valkojäkälästä

Vastaukset ovat yleistä tietoa eivätkä korvaa vastaanottokäyntiä tai yksilöllistä lääkärin arviota.

Mikä on valkojäkälä?

Valkojäkälä eli lichen sclerosus on limakalvojen ja ihon krooninen autoimmuunitauti, joka aiheuttaa tulehdusta ja arpeutumista.

Mitkä ovat valkojäkälän oireet?

Aluksi punoitusta, kutinaa ja kirvelyä, ja taudin edetessä vaaleita läiskiä ja arpeutumista. Tauti voi olla myös oireeton.

Tarttuuko valkojäkälä?

Lähteet kuvaavat valkojäkälän autoimmuunitaudiksi, jossa elimistö muodostaa vasta-aineita omia kudoksiaan vastaan. Tartunnasta ne eivät mainitse.

Miten valkojäkälää hoidetaan?

Ensisijaisesti reseptillä saatavalla vahvalla kortisonivoiteella kuureina ja tarvittaessa ylläpitohoitona. Vaihtoehtona on kalsineuriinin estäjävoide.

Paraneeko valkojäkälä?

Tauti on usein pitkäaikainen ja vaatii jopa vuosien paikallishoidon. Jo syntynyttä arpeutumista ei voida parantaa.

Lisääkö valkojäkälä syöpäriskiä?

Hiukan. Genitaalialueen valkojäkälässä riski on enintään 5 prosenttia, joten lääkärissä on syytä käydä 1–2 vuoden välein.

Voiko valkojäkälä aiheuttaa ongelmia virtsaamisessa tai ulostamisessa?

Voi. Ihon arpeutuminen ja ahtautuminen voivat aiheuttaa kirvelyä virtsatessa, ja peräaukon alueen ihomuutokset voivat tehdä ulostamisesta kivuliasta. Varsinkin lapsilla tämä voi johtaa ummetukseen. Hoito lievittää usein näitäkin oireita.

Pitääkö valkojäkälää seurata, vaikka oireita ei olisi?

Kyllä. Koska taudissa on lievästi suurentunut syövän riski, ihoa seurataan säännöllisesti. Itsetutkiskelu peilin avulla auttaa huomaamaan muutokset ajoissa.

Voiko valkojäkälää esiintyä lapsilla?

Voi, vaikka tauti on yleisempi aikuisilla. Lapsilla oireina voivat olla kutina, kipu, ummetus ja verenvuoto ihosta. Lapsenkin hoito perustuu kortisonivoiteeseen lääkärin ohjeen mukaan.

Voiko valkojäkälä vaikuttaa seksielämään?

Voi. Ihomuutokset ja arpeutuminen voivat tehdä yhdynnästä kivuliaan. Hoito, perusvoiteet ja liukuvoide auttavat, ja asiasta kannattaa puhua lääkärin kanssa.

Kuinka usein kortisonivoidetta käytetään?

Hoito aloitetaan yleensä voimakkaalla kortisonivoiteella päivittäin, minkä jälkeen käyttöä harvennetaan oireiden mukaan. Pitkäaikaisessa ylläpitohoidossa voidetta käytetään esimerkiksi pari kertaa viikossa.

Lähteet

Tämä opas on yleistä tietoa eikä korvaa lääkärin arviota. Diagnoosi ja hoito riippuvat vastaanottokäynnistä ja terveyshistoriastasi. Hätätilanteessa soita 112.