Emetofobia eli oksentamisen pelko: oireet ja hoito

01Mikä se on

Mikä on emetofobia?

Usein vatsataudin jälkeen esiintyy hetkellistä pelkoa vaivan toistumisesta ja halua välttää ruokaa tai tilannetta, jonka liittää pahoinvointiin. Tämä on tavallista. Jos pelkkä ajatus oksentamisesta on kuitenkin niin sietämätön, että se aiheuttaa kohtuutonta ahdistusta, pelkoa ja jopa paniikkia, kyse on todennäköisesti emetofobiasta.

Terveyskirjaston mukaan emetofobia on huonosti tunnistettu pelko, mutta lievänä ongelmana se on varsin yleinen. Tarkkaa tietoa yleisyydestä ei ole, koska monet eivät tunnista ongelmaansa itsekään tai hakeudu hoitoon.

• Joissakin tutkimuksissa elämänaikaisen esiintyvyyden on todettu olevan 0,2 %:n luokkaa.
• Lievempää oksentamisen pelkoa on todettu jopa 7 %:lla.
• Naisilla vaiva on huomattavasti miehiä yleisempi.

02Oireet

Emetofobian oireet

Emetofobian oireet ovat samankaltaisia kuin muissakin ahdistuneisuushäiriöissä ja fobioissa, mutta ne kohdistuvat nimenomaan oksentamiseen ja pahoinvointiin. Pelko ei yleensä rajoitu omaan oksentamiseen, vaan siihen liittyy myös:

• pelko muiden oksentamisesta,
• pelko oksentaa muiden nähden,
• pelko oksennustautiin sairastumisesta ja sen tarttumisesta itseen tai muihin,
• pelko pilaantuneen ruoan syömisestä.

Emetofobiasta kärsivä ei voi kuulla oksentamisen ääntä, haistaa oksennuksen hajua tai nähdä oksentamista reagoimatta itse tai voimatta pahoin. Moni kuvaa pahimmaksi asiaksi pahoinvoinnin ja kuvotuksen tunteen juuri ennen oksentamista. Koska oireiden alkamista ei voi täysin ennakoida, emetofobiasta kärsivä on kuin hälytystilassa pienimmistäkin pahoinvointiin viittaavista merkeistä.

03Noidankehä

Kehon tarkkailu ja psykosomaattinen pelkoreaktio

Emetofobiasta kärsivälle on tyypillistä, että hän tunnistaa ja tarkkailee erityisen herkistyneesti oman kehonsa tuntemuksia. Kun itsessään tarkkailee jatkuvasti oksentamiseen liittyviä merkkejä, niitä alkaa havaita yhä herkemmin, ja pienimpiäkin vatsan tuntemuksia tulkitaan merkiksi alkavasta pahoinvoinnista tai oksennustaudista.

Terveyskirjaston mukaan kyse on psykosomaattisesta reaktiosta, jossa herkistyminen kehon signaaleille alkaa lopulta itse tuottaa pahoinvoinnin tunnetta. Pelättäessä autonominen hermosto aktivoituu ja keho reagoi:

• nieleskelyttää ja kurkunpäässä tuntuu oudolta,
• ylävatsaa vääntää ja vatsaan sattuu,
• sydän tykyttää ja henki salpautuu,
• olo jännittyy.

Nämä tuntemukset muistuttavat oksentamisen ensimerkkejä, jolloin mieli tulkitsee ne helposti alkavaksi pahoinvoinniksi, ja pakokauhu kiihtyy: ”kohta alan oksentaa”. Pahimmillaan reaktio etenee paniikiksi asti. Paniikkikohtauksista kerromme lisää oppaassamme paniikkihäiriöstä.

04Välttäminen

Välttämiskäyttäytyminen ja rituaalit

Emetofobiaan liittyy useimmiten eriasteista välttämiskäyttäytymistä: paikkoja, tilanteita ja ihmisiä, jotka voivat aiheuttaa pahoinvointia tai muistuttaa oksentamisesta, vältellään. Terveyskirjasto mainitsee esimerkkeinä:

• huvipuistolaitteet ja laivamatkat,
• samaan bussiin sattumisen päiväkoti-ikäisten lasten ryhmän kanssa,
• tilanteet, joissa käytetään alkoholia,
• pahimmillaan raskaaksi tulemisen, koska raskauspahoinvointi pelottaa.

Lisäksi emetofobiaan voi liittyä pakkoajatuksia tai -toimintoja, kuten tarkkoja rituaaleja tai jonkin sanan toistamista. Hygieniasta huolehtiminen menee usein liiallisuuksiin: käsiä saatetaan pestä kymmeniä kertoja päivässä, julkisten tilojen pintoihin ei kosketa, ruokapakkausten päiväyksiä tutkitaan erityisen tarkkaan, ja ravintolan valitseminen voi olla lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa.

05Kulku

Mistä emetofobia johtuu ja miten se kehittyy?

Oksentamisen pelko alkaa yksilöllisesti, mutta tyypillisesti jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Monet muistavat jonkin ikävän kokemuksen, josta pelko on syntynyt:

• hankala vatsatauti,
• yllättävä oksentaminen epäsopivassa paikassa,
• pelottava kokemus oksentaessa, kuten tukehtumisen tunne, kuolemanpelko tai hallinnan menettäminen,
• läheisen näkeminen oksentamassa.

Pelko voi alkaa myös vasta aikuisena esimerkiksi rajun vatsataudin jälkeen. Toisinaan se lievenee iän myötä, toisinaan pahenee, ja se voi olla niin voimakas, ettei ihminen ole oksentanut vuosikymmeniin. Oheissairauksina voi esiintyä muun muassa pakko-oireista häiriötä, paniikkihäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, masennusta ja muita fobioita. Jos ruokavalio kapeutuu pelon takia niukaksi, emetofobia voi sekoittua syömishäiriöön.

Ennuste on hyvä: Terveyskirjaston mukaan emetofobiasta voi parantua kokonaan.

06Itsehoito

Emetofobian itsehoito

Emetofobiaa voi ja kannattaa hoitaa itsenäisesti, varsinkin jos oireet ovat lieviä tai ongelma on uusi. Ymmärryksen lisääminen on avainsana: oksentaminen on voimakas, osin tahdosta riippumaton refleksi, jonka tehtävä on poistaa vatsasta pilaantunut ruoka. Useimmiten keholliset tuntemukset ovat vain ruoansulatuselimistön tavallisia liikkeitä.

• Omaa pelkoa ei kannata vältellä, sillä tunteiden torjuminen pahentaa ongelmaa; määrätietoinen altistaminen pelon kohteelle kannattaa, vaikka se aluksi ahdistaa.
• Opettele keinoja suunnata huomio pois kehon tuntemuksista, esimerkiksi havainnoimalla ympäristöä, kuuntelemalla musiikkia tai tekemällä jotain mukaansatempaavaa.
• Vähennä stressiä, koska ongelma pahenee usein stressin yhteydessä.
• Huolehdi säännöllisestä syömisrytmistä ja ravitsevasta ruokavaliosta, äläkä juo kahvia tyhjään vatsaan.
• Puhu asiasta luotettavan läheisen kanssa; myös vertaistuesta on usein apua.
• Rajoita oksentamiseen liittyvien uutisten seuraamista.

Lapsen emetofobia. Lapsilla pelko alkaa usein varhain, joskus rajun vatsataudin jälkeen, joskus ilman selvää syytä. Terveyskirjaston mukaan lapsen pelkoa on tärkeää ymmärtää ja olla vähättelemättä oireita. Aikuinen voi keskustella oksentamisesta lapselle tutuilla sanoilla, vastata kysymyksiin suoraan pelkoa vahvistamatta ja pysyä itse rauhallisena suuristakin pelonilmauksista. Keinoja hankalan olon säätelyyn ja huomion siirtämiseen kannattaa ideoida ja harjoitella yhdessä jo ennen tositarvetta, ja pienetkin edistysaskeleet kannattaa huomata.

07Hoito

Milloin hoitoon ja miten emetofobiaa hoidetaan?

Itsehoito ei aina riitä, varsinkin jos häiriöön liittyy toimintakyvyn laskua tai mielialaongelmia. Apua kannattaa hakea myös, jos pelkoon liittyvät ajatukset pyörivät mielessä pakonomaisesti, ongelma haittaa arkea tai rasittaa ihmissuhteita tai oireiden hallintaan kuluu yhä enemmän aikaa. Silloin on viisasta kääntyä ammattilaisen, kuten lääkärin, psykiatrin, psykologin, psykoterapeutin tai sairaanhoitajan, puoleen. Joskus pahoinvoinnin taustalla on somaattinen sairaus, jolloin lääkärin arvio on aina paikallaan.

Emetofobiaa voidaan hoitaa psykoterapialla, lääkityksellä tai niiden yhdistelmällä, ja myös psykofyysinen fysioterapia voi auttaa. Psykoterapiasta vakuuttavimpia tuloksia on saatu kognitiivisella käyttäytymisterapialla. Siinä opetellaan neutralisoimaan oksentamiseen liittyviä ajatuksia ja mielikuvia, suhtautumaan kehon reaktioihin uudella tavalla ja olemaan reagoimatta toimintaimpulsseihin, kuten hygieniarituaaleihin.

Lääkitys voi olla tarpeen, jos häiriö haittaa voimakkaasti toimintakykyä tai siihen liittyy vakavaa masennusta tai lamauttavaa ahdistusta. Yleensä on käytetty selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä, ja lääkityksen tarpeen arvioi aina lääkäri. Bilbaossa sijaitsevalla psykologian vastaanotollamme hoidamme oksentamisen pelkoa ja muita pelkoja (vastaanotot ovat espanjaksi).

08Tutkimus

Mitä tutkimus kertoo emetofobian hoidosta?

Emetofobiaa on tutkittu vähemmän kuin muita fobioita. Systemaattisessa katsauksessa (Keyes ym. 2018) löydettiin 385 artikkelia, joista 24 otettiin mukaan. Katsaus kuvasi pelon kohteita, pelättyjä seurauksia, tyypillisiä turvakeinoja ja välttämiskäyttäytymistä sekä tehokkaiksi todettuja hoitoja. Tekijöiden mukaan laadukkaita hoitotutkimuksia on kuitenkin vähän, ja eri hoitoja vertailevia satunnaistettuja tutkimuksia tarvitaan.

Ensimmäisessä satunnaistetussa tutkimuksessa (Riddle-Walker ym. 2016) 24 osallistujaa, joista 23 naisia, sai joko 12 kertaa kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai jäi jonotuslistalle.

• Terapia oli selvästi tehokkaampi kuin jonotuslista, ja vaikutus oli suuri.
• Terapiaryhmästä 50 % saavutti kliinisesti merkittävän muutoksen, jonotuslistalla 16 %.
• Tekijöiden mukaan emetofobia on hoidettavissa kognitiivisella käyttäytymisterapialla, mutta hoidon tehoa on vielä kehitettävä.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Lähteet ovat yhtä mieltä kognitiivisen käyttäytymisterapian hyödystä, mutta painotukset eroavat:

• Ennuste: Terveyskirjaston mukaan emetofobian paranemisennuste on hyvä ja siitä voi parantua kokonaan. Satunnaistetussa tutkimuksessa puolet terapiaa saaneista saavutti kliinisesti merkittävän muutoksen, ja tekijät pitävät hoidon kehittämistä tarpeellisena.
• Hoitomuodot: Terveyskirjasto mainitsee psykoterapian lisäksi lääkityksen ja psykofyysisen fysioterapian. Satunnaistettu tutkimus arvioi vain kognitiivista käyttäytymisterapiaa, ja katsauksen mukaan laadukkaita hoitotutkimuksia on ylipäätään vähän.
• Yleisyys: Terveyskirjasto kertoo elämänaikaisen esiintyvyyden olevan joissakin tutkimuksissa 0,2 %:n luokkaa mutta lievemmän pelon jopa 7 %:n luokkaa. Luvut vaihtelevat sen mukaan, mitataanko häiriötasoista vai lievempää pelkoa.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat emetofobiasta

• Emetofobia on liiallinen oksentamisen pelko, joka haittaa arkea, elämää ja hyvinvointia.
• Se alkaa tyypillisesti lapsuudessa tai nuoruudessa ja on naisilla yleisempi.
• Kehon tuntemusten jatkuva tarkkailu ylläpitää pelkoa ja voi itse tuottaa pahoinvoinnin tunnetta.
• Itsehoidossa auttavat tieto, altistuminen, huomion suuntaaminen ja stressin vähentäminen.
• Kognitiivisella käyttäytymisterapialla on saatu vakuuttavimpia tuloksia.
• Lapsen pelkoa ei pidä vähätellä; aikuisen rauhallisuus ja yhdessä harjoitellut keinot auttavat.