Helikobakteeri: oireet, testit ja hoito

01Mikä se on

Mikä helikobakteeri on?

Helikobakteeri on vasta 1980-luvulla tunnistettu bakteeri, joka elää mahan limakalvon pinnalla. Mahan sisältö on hyvin hapan, mutta bakteeri on kehittänyt keinoja menestyäkseen näissä oloissa. Infektio on maailmanlaajuisesti yleinen ja yhteydessä hygieenisiin olosuhteisiin.

Terveyskirjaston mukaan helikobakteerin yleisyys vaihtelee paljon:

• kehitysmaissa noin 80 %:lla aikuisista on helikobakteeri,
• Suomessa vanhemmista ikäluokista, jotka viettivät lapsuutensa vähemmän hygieenisissä oloissa, yli puolella,
• 50–70-vuotiaista noin neljäsosalla,
• vuoden 1990 jälkeen syntyneistä vähemmän kuin yhdellä kymmenestä,
• maahanmuuttajilla lähes iästä riippumatta noin 70 %:lla.

02Tarttuminen

Miten helikobakteeri tarttuu?

Tartunta saadaan usein lapsuudessa, todennäköisesti perheenjäseneltä. Tartuntareitit tunnetaan huonosti, mutta infektio levinnee ihmisestä ihmiseen, todennäköisimmin suusta suuhun tai mahanesteen välityksellä oksentelun ja pulauttelun kautta.

Tartunnat vähenevät länsimaissa, koska elintaso vähentää helikobakteeri-infektioita parantuneen hygienian kautta. Terveyskirjaston mukaan helikobakteerilta suojaavia elintapoja ei kuitenkaan tunneta.

03Oireet

Helikobakteerin oireet ja lisäsairaudet

Helikobakteeri-infektio on useimmiten oireeton. Osalla voi esiintyä ylävatsavaivoja, joskin ylävatsavaivat ovat vain harvoin helikobakteerin aiheuttamia. Infektioon voi liittyä raudanpuuteanemiaa.

• Mahatulehdus: helikobakteeri aiheuttaa mahatulehduksen eli gastriitin.
• Maha- tai pohjukaissuolihaava: infektio johtaa 10–20 %:lla haavan kehittymiseen.
• Mahasyöpä: helikobakteeri-infektio lisää mahasyövän riskiä 2–6-kertaisesti.

04Testit

Miten helikobakteeri todetaan?

Helikobakteerin toteamiseksi on käytettävissä useita testejä. Bakteeri voidaan todeta mittaamalla veren vasta-ainetaso tai ulostetesteillä. Lisäksi se voidaan todeta mahalaukun tähystyksen yhteydessä otetusta koepalasta. Lääkäri arvioi, mitä testejä missäkin tapauksessa käytetään.

Terveyskirjaston mukaan oireettoman väestön helikobakteeriseulontaan ei ole perusteita. Testaus on siis lääkärin harkinnan mukaan tehtävä tutkimus, ei kaikille sopiva rutiinikoe.

Jos ylävatsavaivat alkavat äkisti ja voimakkaina tai lievemmät oireet pitkittyvät, on syytä hakeutua lääkärin arvioon. Jos oireet sopivat lääkärin mielestä ulkustautiin, tehdään lähete mahan ja pohjukaissuolen tähystykseen. Jos mahahaava todetaan, siitä otetaan yleensä koepalat, ja koepaloja otetaan myös muualta mahalaukusta helikobakteerin löytämiseksi. Mahahaavan paraneminen tarkistetaan uudella tähystyksellä 2–3 kuukauden kuluttua toteamisesta.

05Hoito

Helikobakteerin häätöhoito

Helikobakteeri-infektio on aina syytä hoitaa, ellei ole erityisiä lääketieteellisiä perusteita hoitamatta jättämiselle. Toiminnallisessa ylävatsavaivassa häätöhoitoa suositellaan, mutta se ei aina tehoa ylävatsaoireisiin.

• Häätöhoito kestää helikobakteeria käsittelevän artikkelin mukaan viikon.
• Hoitoon kuuluu kolme lääkettä: tehokas mahan haponeritystä salpaava lääke ja kaksi eri antibioottia.
• Tupakointi kuurin aikana heikentää hoitotulosta.
• Häädön onnistuminen varmistetaan sopivalla testillä aikaisintaan kuukauden kuluttua hoidosta.

Mahahaavaa käsittelevän artikkelin mukaan Suomessa 80 % häätöhoidoista onnistuu.

06Mahahaava

Mahahaava eli peptinen ulkustauti

Mahalaukun limakalvoa peittää limakerros, joka suojaa sitä mahan suolahapolta ja pepsiinientsyymiltä. Kun suojavaikutus heikkenee, voi syntyä syvä, lihaskerrokseen ulottuva limakalvon vaurio eli peptinen ulkus. Suomessa ulkustautia todetaan vuosittain 80 uutta tapausta 100 000 asukasta kohden.

Yleisimmät syyt ovat helikobakteeri-infektio ja tulehduskipulääkkeiden käyttö. Kaikki kipulääkkeet eivät suurenna riskiä, ja Terveyskirjasto nimeää ulkustautia sairastavalle suositeltavimmaksi kipulääkkeeksi lääkkeen, joka ei kuulu tulehduskipulääkkeisiin. Kortisonin käyttö voi joissain tilanteissa suurentaa riskiä. Tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö lisäävät alttiutta mahatulehdukseen ja ulkustautiin.

Mahahaavan tavallisin oire on keskellä ylävatsaa tuntuva tylppä, jäytävä tai polttava kipu, joka voi säteillä selkään tai hartioihin. Joskus syöminen helpottaa kipua. Jopa kolmannes ulkustautia sairastavista on kuitenkin oireettomia. Vuotavan haavan merkkejä ovat verioksennukset ja tummat, tervamaiset ulosteet, ja mahan seinämän puhkeaminen aiheuttaa äkillisen, voimakkaan ja jatkuvan kivun. Näiden oireiden yhteydessä on välittömästi hakeuduttava hoitoon.

07Elintavat

Voiko ruokavaliolla vaikuttaa?

Terveyskirjaston mukaan ruokavaliolla ei voida merkittävästi vaikuttaa ulkustautiin, eikä helikobakteerilta suojaavia elintapoja tunneta. Lähteet eivät siis tunne ruokavaliota, joka parantaisi helikobakteerin tai mahahaavan.

Sen sijaan lähteet nostavat esiin muita elintapoja ja lääkkeitä:

• tupakoinnin ja alkoholinkäytön lopettamista suositellaan, koska ne suurentavat mahatulehduksen ja ulkustaudin riskiä,
• tupakointi häätöhoidon aikana heikentää hoitotulosta,
• tulehduskipulääkkeitä tulisi välttää, jos on todettu ulkustauti,
• jos tulehduskipulääke on välttämätön, ulkusriskiä voidaan pienentää samanaikaisella happosalpaajalääkityksellä; niin sanotut koksibit ovat limakalvolle turvallisempia, mutta niihin liittyy muita haittoja, kuten suurentunut sydän- ja verisuonitapahtumien riski.

Jos sinulla on pitkittyviä ylävatsavaivoja tai käytät säännöllisesti tulehduskipulääkkeitä, keskustele asiasta lääkärin kanssa.

08Tutkimus

Mitä tutkimus kertoo häätöhoidosta?

Cochrane-katsauksessa (Ford ym. 2016) arvioitiin helikobakteerin häätöhoitoa ihmisillä, joilla on helikobakteeripositiivinen maha- tai pohjukaissuolihaava. Mukana oli 55 tutkimusta.

• Pohjukaissuolihaavassa yhden–kahden viikon häätöhoidon lisääminen oli tehokas hoito verrattuna pelkkään haavaa parantavaan lääkkeeseen tai hoitamatta jättämiseen.
• Häätöhoito ehkäisi pohjukaissuoli- ja mahahaavan uusiutumista paremmin kuin hoitamatta jättäminen.
• Mahahaavan paranemisessa ei ollut näyttöä häätöhoidon tehosta verrattuna haavaa parantavaan lääkkeeseen.

Näytön laatu oli heikko tai hyvin heikko, ja luottamusvälit olivat leveitä, joten hyötyjä tai haittoja osassa vertailuja ei voida sulkea pois.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Terveyskirjaston kaksi artikkelia ja Cochrane-katsaus eroavat joissakin yksityiskohdissa:

• Hoidon kesto: helikobakteeria käsittelevän artikkelin mukaan häätöhoito kestää viikon ja siihen kuuluu kaksi antibioottia. Mahahaavaa käsittelevän artikkelin mukaan hoito kestää 1–2 viikkoa ja siihen kuuluu kaksi tai kolme antibioottia. Cochrane-katsauksessa kuurit kestivät 1–2 viikkoa.
• Varmistustesti: toisen artikkelin mukaan onnistuminen varmistetaan aikaisintaan kuukauden kuluttua, toisen mukaan 1–2 kuukauden kuluttua ureahengitys- tai ulostetestillä.
• Haavan riski: helikobakteeria käsittelevän artikkelin mukaan infektio johtaa haavaan 10–20 %:lla, mahahaavaa käsittelevän mukaan 10–15 %:lle kantajista kehittyy elämänsä aikana ulkustauti.
• Mahahaava vai pohjukaissuolihaava: Terveyskirjaston mukaan helikobakteeri on häädettävä aina, kun se todetaan ulkustautia sairastavalla. Cochrane-katsauksessa selvä näyttö paranemisen nopeutumisesta koski pohjukaissuolihaavaa, ei mahahaavaa.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat helikobakteerista

• Helikobakteeri elää mahan limakalvolla ja tarttuu yleensä lapsuudessa perheenjäseneltä.
• Infektio on useimmiten oireeton, mutta se aiheuttaa mahatulehduksen ja lisää haavan ja mahasyövän riskiä.
• Bakteeri todetaan veri- tai ulostetestillä tai tähystyksessä otetusta koepalasta.
• Häätöhoito kestää 1–2 viikkoa, ja onnistuminen varmistetaan aina testillä.
• Ruokavaliolla ei voida merkittävästi vaikuttaa ulkustautiin.
• Verioksennukset, tervamaiset ulosteet tai äkillinen kova ylävatsakipu vaativat välitöntä hoitoa.