Kaamosmasennus: oireet, syyt ja hoito

Mikä on kaamosmasennus?

Kaamosmasennuksessa (englanniksi seasonal affective disorder) masennustilat ilmenevät toistuvasti syksyisin ja talvisin. Terveyskirjaston mukaan väestöstä 1–2 % sairastaa kaamosmasennusta, joten Suomessa joka kymmenes masentunut on kaamosmasentunut.

Lisäksi 20–30 % väestöstä kärsii syksyn ja talven aikana kaamosoireista ilman diagnosoitavaa masennustilaa. Tätä lievempää tilaa kutsutaan kaamosrasitukseksi, kaamosväsymykseksi tai kaamosoireiluksi. Esimerkkinä on talven aikana ilmenevä väsymys, makeannälkä ja lihominen. Yleisemmin masennuksen oireista kerrotaan oppaassa masennuksen oireet.

Milloin kaamosmasennuksen oireet alkavat?

Kaamosmasennuksen oireet toistuvat tavallisesti vuosittain lähes samaan aikaan vuodesta:

oireet ilmaantuvat tavallisesti lokakuussa,
ne ovat voimakkaimmillaan marraskuusta tammikuuhun,
ne häviävät helmikuun lopulta lähtien,
kesällä (touko–elokuussa) masennusoireita ei ole.

Osalle kaamosmasentuneista ilmaantuu kesäksi masennusoireiden sijaan poikkeavasti kohonneen mielialan jaksoja eli hypomanian tai manian oireita. Ensimmäisen kerran kaamosmasennuksen oireet ilmenevät yleensä 20–30 vuoden iässä.

Kaamosmasennuksen oireet

Kaamosmasennuksen oireet ovat sekoitus masennustiloille tyypillisiä ja epätyypillisiä oireita, ja oirekuvaa hallitsevat epätyypilliset oireet. Avainoireina ovat usein:

makeannälkä: hiilihydraattien tai tärkkelyspitoisten ruokien, kuten perunan, pastan, riisin, puuron, leivän, leivosten, suklaan tai makeisten syöminen toistuvina välipaloina tai isoinakin aterioina etenkin iltapäivisin ja iltaisin,
lihominen,
liikaunisuus: pidentynyt mutta silti virkistämätön yöuni.

Lisäksi kaamosmasentuneella on masennukselle tyypillisiä oireita, kuten surullinen mieliala, mielenkiinnon tai mielihyvän menetys, uupumus, ahdistuneisuus sekä arvottomuuden, syyllisyyden, toivottomuuden ja päättämättömyyden tunteet. Myös toimintatarmon hiipuminen, fyysisen aktiivisuuden väheneminen, sosiaalisista suhteista vetäytyminen ja seksuaalisen halun heikentyminen ovat tavallisia.

Mitkä oireet ovat tavallisimpia?

Terveyskirjasto jaottelee kaamosmasennuksen oireet sen mukaan, kuinka tavallisia ne ovat toistuvan masennuksen aikana:

hyvin tavallisia: surullisuus, toimintatarmon heikkeneminen, ristiriidat ihmissuhteissa, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, ongelmat töissä ja väsymys,
tavallisia: liikaunisuus, virkistämätön uni, lihominen, makeannälkä, seksuaalinen haluttomuus ja ruokahalun kasvu,
melko tavallisia: itsemurha-ajatukset ja unettomuus,
harvinaisia: laihtuminen sekä vuorotellen liian pitkä tai liian lyhyt uni.

Talvikuukausien aikana toistuvasti ilmenevistä kaamosoireista kärsivän kannattaa aina keskustella lääkärin kanssa siitä, ovatko oireet kaamosmasennusta. Lääkäri arvioi hoidon tarpeen, ja jos kaamosmasennus todetaan, vastaanotolla annetaan tietoa sairaudesta ja laaditaan yhdessä hoitosuunnitelma.

Mies istuu nojatuolissa ja kuuntelee keskustelua vastaanotolla — Toistuvista talvioireista kannattaa keskustella lääkärin kanssa. Kuva on tehty tekoälyllä.

Miten kaamosmasennusta hoidetaan?

Kaamosmasennuksen ensisijainen hoito on kirkasvalohoito. Se voidaan toteuttaa kotona kirkasvalolampulla tai hoitoyksikön hoitohuoneessa. Kirkasvalohoidon lisäksi voidaan tarvita psykoterapiaa, kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa lyhytpsykoterapiana, ja/tai lääkehoitoa.

Jos kaamosmasentunut sairastaa diagnosoitua toistuvaa masennusta, masennustilan aikana voidaan käyttää masennuslääkettä. Hoito toteutetaan kuten muissakin masennustiloissa, mutta lääkehoidon voi tavallisesti lopettaa kesäksi pienentämällä annosta vähitellen kevään kuluessa.
Jos kaamosmasentunut sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, lääkehoitona on mielialantasaaja.
Hoitosuunnitelma laaditaan yhdessä potilaan kanssa, ja sitä tarkistetaan ja muutetaan ripeästi, jos hoito ei auta tarpeeksi.

Bilbaossa sijaitsevalla psykologian vastaanotollamme tarjoamme kognitiivista käyttäytymisterapiaa mielialan vaikeuksiin (vastaanotot ovat espanjaksi).

Kirkasvalohoito käytännössä

Kirkasvalohoidolla tarkoitetaan silmin nähtävää keinovaloa, jonka valaistusvoimakkuus on silmän korkeudelta mitattuna 2 500–10 000 luksia. Valaistusvoimakkuus riippuu etäisyydestä, joten hoitoetäisyys on laitekohtainen ja tarkistettava käyttöohjeesta.

Hoitoa otetaan 30–60 minuuttia silmät auki, mutta suoraan valoon ei katsota; samalla voi esimerkiksi lukea.
Hoito on tehokkainta aamuisin pian heräämisen jälkeen, ja mitä aikaisemmin, sitä tehokkaampaa.
Vaikutukset alkavat näkyä noin viikon kuluttua, ja makeannälkä häviää yleensä ensimmäisenä.
Hoitoa jatketaan päivittäin tai vähintään 5 päivänä viikossa vähintään 2–4 viikkoa.
Koska oireet uusiutuvat tavallisesti 1–3 viikon kuluessa hoidon päättymisestä, hoitoa on syytä jatkaa jaksoina tai keskeytyksettä talven yli.

Tavallisia haittoja (noin 10 %) ovat päänsärky, silmien ärsytys, pahoinvointi ja puuhakkuus. Ne ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä ja häviävät valoannosta pienentämällä. Kirkasvalohoito on yksittäisillä potilailla aiheuttanut manian tai hypomanian oireita. Verkkokalvon tai linssin sairauksista kärsivien tulee kysyä silmälääkärin arvio ennen hoidon aloittamista.

Kaamosmasennuksen itsehoito

Itsehoito ei korvaa kaamosmasennuksen muuta hoitoa vaan täydentää sitä. Terveyskirjaston mukaan apua on seuraavista:

Sarastusvalo: herätysvalon säännöllinen käyttö aamuisin ennen heräämistä lievittää kaamosoireita ja parantaa yöunen laatua.
Kuntoliikunta: sykettä nostava ja hengästyttävä liikunta 2–3 kertaa viikossa 45–60 minuuttia kerrallaan lievittää oireita ja tehostaa kirkasvalohoitoa, erityisesti aamulla tai iltapäivällä.
Ateriarytmi: aamupala mahdollisimman pian heräämisen jälkeen ja lounas joka päivä samaan aikaan tahdittavat sisäistä kelloa.
Ihmissuhteet: vetäytymistä ja eristäytymistä pyritään ehkäisemään, koska sosiaalisten suhteiden vaaliminen on tärkeää masentuneenakin.

Jos hoitoon kuuluu kirkasvalolaite, ennen ostopäätöstä kannattaa miettiä laitteen sijoituspaikka ja vertailla laitteita hoitoetäisyyden, koon ja muotoilun osalta.

Nainen kirjoittaa muistikirjaan valoisan ikkunan ääressä — Säännöllinen päivärytmi ja valoisa ympäristö tukevat kaamosmasennuksen hoitoa. Kuva on tehty tekoälyllä.

Voiko kaamosmasennusta ehkäistä?

Valossa oleskelu ehkäisee kaamosmasennuksen oireita, ja ulkoillessa liikunta tehostaa valon vaikutusta. Luonnonvaloa on talvella kuitenkin usein niin niukasti, ettei se riitä hoitovaloksi, joten kaamosoireiden ehkäisyyn tarvitaan keinovaloa. Terveyskirjaston ehkäisyohjeita ovat muun muassa:

tärkeiden ihmissuhteiden vaaliminen ja voinnista puhuminen,
säännöllinen kuntoilu aamulla tai iltapäivällä,
auringonpaisteessa oleskelu etenkin aamuisin ja kodin hyvä valaistus,
kirkasvalohoidon aloittaminen syksyllä ennen ajankohtaa, jolloin oireet ovat aiemmin alkaneet.

Oireet usein voimistuvat vuosien myötä, mutta osalla ne häviävät. Kymmenen vuoden seurannassa 15 % kaamosmasentuneista parantui, 45 % kärsi aiempaa lievemmistä oireista tai harvemmista jaksoista ja 40 % sairasti edelleen kaamosmasennusta.

Missä lähteet eroavat

Terveyskirjasto ja kaksi Cochrane-katsausta ovat samaa mieltä siitä, että kaamosmasennuksen ennustettava ajoitus tarjoaa mahdollisuuden ehkäisyyn. Näytön vahvuudesta ne kuitenkin painottavat eri asioita:

Kirkasvalo ehkäisyssä: Terveyskirjaston mukaan kirkasvalohoidon aloitus syksyllä ennen oireiden tavanomaista alkamista voi estää kaamosmasennuksen. Cochrane-katsaus (Nussbaumer-Streit ym. 2019) löysi vain yhden 46 osallistujan tutkimuksen: kaamosmasennus puhkesi 43 %:lle kirkasvaloa saaneista ja 67 %:lle hoitoa saamattomista, mutta näyttö oli hyvin heikkoa eikä johtopäätöksiä voitu tehdä.
Psykoterapia ehkäisyssä: Terveyskirjasto mainitsee kognitiivisen käyttäytymisterapian hoitona kirkasvalon rinnalla. Ehkäisyä selvittänyt Cochrane-katsaus (Forneris ym. 2019) löysi vain yhden tutkimuksen tietoisuustaitoihin perustuvasta kognitiivisesta terapiasta keväällä; seuraavana talvena masennus puhkesi 65 %:lle terapiaryhmässä ja 74 %:lle tavanomaisessa hoidossa, eikä eroa voitu osoittaa.
Päätöksenteko: molempien katsausten mukaan ehkäisevän hoidon valinnassa korostuvat potilaan omat toiveet, koska vertailevaa tutkimusta on vähän.

Tärkeimmät asiat kaamosmasennuksesta

Kaamosmasennuksessa masennustilat toistuvat syksyisin ja talvisin; sitä sairastaa 1–2 % väestöstä.
Lievempi kaamosrasitus koskee 20–30 % väestöstä.
Avainoireita ovat makeannälkä, lihominen ja liikaunisuus.
Ensisijainen hoito on aamuisin otettava kirkasvalohoito; lisäksi voidaan tarvita psykoterapiaa tai lääkehoitoa.
Kuntoliikunta, ateriarytmi, sarastusvalo ja ihmissuhteiden vaaliminen tukevat hoitoa.
Toistuvista talvioireista kannattaa keskustella lääkärin kanssa.

Usein kysyttyä kaamosmasennuksesta

Vastaukset ovat yleistä tietoa eivätkä korvaa vastaanottokäyntiä tai yksilöllistä lääkärin arviota.

Mitä eroa on kaamosmasennuksella ja kaamosrasituksella?

Kaamosmasennuksessa syksyisin ja talvisin toistuvat masennustilat ovat diagnosoitavia, ja sitä sairastaa 1–2 % väestöstä. Kaamosrasituksessa eli kaamosväsymyksessä on kaamosoireita, kuten väsymystä, makeannälkää ja lihomista, mutta ei diagnosoitavaa masennustilaa; sitä on 20–30 %:lla väestöstä.

Milloin kaamosmasennuksen oireet alkavat ja loppuvat?

Oireet ilmaantuvat tavallisesti lokakuussa, ovat voimakkaimmillaan marraskuusta tammikuuhun ja häviävät helmikuun lopulta lähtien. Kesällä masennusoireita ei ole.

Kuinka kauan kirkasvalohoitoa otetaan päivässä?

Tavallisesti 30–60 minuuttia aamuisin pian heräämisen jälkeen, silmät auki mutta suoraan valoon katsomatta. Hoitoa jatketaan vähintään 5 päivänä viikossa vähintään 2–4 viikkoa ja tarvittaessa koko talven yli.

Onko kirkasvalohoidolla haittavaikutuksia?

Noin 10 %:lla esiintyy päänsärkyä, silmien ärsytystä, pahoinvointia tai puuhakkuutta, yleensä lievinä ja ohimenevinä. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien on neuvoteltava käytöstä lääkärin kanssa, ja silmäsairauksista kärsivien kannattaa kysyä silmälääkärin arvio.

Auttaako psykoterapia kaamosmasennukseen?

Terveyskirjaston mukaan kirkasvalohoidon lisäksi voidaan tarvita psykoterapiaa, kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa lyhytpsykoterapiana. Psykoterapian tehosta kaamosmasennuksen ehkäisyssä on toistaiseksi vähän tutkimusta.

Mitä voin tehdä itse kaamosmasennuksen hoidoksi?

Sarastusvalo, säännöllinen kuntoliikunta, säännöllinen ateriarytmi, valossa oleskelu ja ihmissuhteiden vaaliminen lievittävät oireita. Itsehoito täydentää muuta hoitoa mutta ei korvaa sitä.

Lähteet

Tämä opas on yleistä tietoa eikä korvaa lääkärin arviota. Diagnoosi ja hoito riippuvat vastaanottokäynnistä ja terveyshistoriastasi. Hätätilanteessa soita 112.