ADHD lapsella: merkit, tutkimukset ja tuki

01Mikä se on

Mikä on ADHD?

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) on oireyhtymä, jossa esiintyy keskittymisvaikeuksia, yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta. Oireet haittaavat lapsen toimintaa kotona ja koulussa. Häiriö ilmenee yleensä jo lapsuudessa ja jatkuu osalla nuoruuteen ja aikuisikään asti. Aikuisten ADHD:sta kerrotaan oppaassa ADHD aikuisella naisella.

Oireet painottuvat yksilöllisesti, ja ilmenemismuodot on nimetty niiden mukaan:

• tarkkaamattomuuspainotteinen muoto (ADD),
• yliaktiivis-impulsiivinen muoto,
• yhdistetty muoto.

Terveyskirjaston mukaan ADHD:n esiintyvyys lapsilla ja nuorilla on noin 8 %. Sitä todetaan useammin pojilla, mihin voi vaikuttaa se, että pojilla oireet näkyvät useammin ulospäin yliaktiivisuutena tai impulsiivisuutena.

02Levottomuus

Tavallinen vilkkaus vai ADHD?

Lasten tarkkaavuuden, tunteiden ja käyttäytymisen säätely kehittyy asteittain, ja kehityksen nopeudessa on suuria yksilöllisiä eroja. Vielä koulua aloittavillakin levottomuus on melko yleistä. Lapsen tavallisesta poikkeava levottomuus voi selittyä myös muilla syillä, kuten:

• univaikeuksilla tai huonolla näöllä tai kuulolla,
• puheen tai motoristen taitojen kehityksen hitaudella,
• kutisevan ihon aiheuttamalla hankalalla ololla,
• perheen tapahtumilla, kuten vanhempien riidoilla tai muutolla,
• kouluikäisillä oppimisvaikeuksilla tai koulukiusaamisella.

Myös runsaat häiriötekijät, kuten hälyäänet, lisäävät lasten levottomuutta, ja pitkien moniosaisten ohjeiden noudattaminen on lapsille vaikeaa, koska heidän työmuistinsa on suppeampi kuin aikuisilla.

03Tarkkaamattomuus

Tarkkaamattomuuden merkit

Keskittymiseen tarvitaan kykyä kohdentaa tarkkaavuus olennaiseen, olla reagoimatta häiriötekijöihin ja ylläpitää tarkkaavuutta tehtävän loppuun asti. Tarkkaamattomalla lapsella voi olla vaikeuksia:

• keskittyä leikkeihin ja koulutehtäviin,
• kuunnella toisen puhetta tai huomata puhuttelua,
• noudattaa ohjeita ja tehdä tehtävät valmiiksi,
• huomata olennaiset yksityiskohdat ja olla riittävän huolellinen,
• toimia järjestelmällisesti, pitää huolta tavaroistaan ja muistaa sovittuja asioita.

Ikäviin tehtäviin keskittyminen on erityisen hankalaa, mutta lapsi voi paneutua pitkäksikin aikaa mieluisaan toimintaan, kuten piirtämiseen tai digipeleihin.

04Yliaktiivisuus

Yliaktiivisuuden ja impulsiivisuuden merkit

Yliaktiivinen lapsi voi esimerkiksi liikutella käsiä ja jalkoja jatkuvasti, kiemurrella istuessaan, lähteä liikkeelle paikallaanoloa vaativissa tilanteissa, juoksennella ja kiipeillä, riehaantua leikeissä, olla tavattoman puhelias ja kovaääninen tai joutua tapaturmiin. Isommilla lapsilla yliaktiivisuus on usein pienimuotoisempaa.

Impulsiivinen lapsi toimii hetken mielijohteesta harkitsematta seurauksia. Hän voi esimerkiksi:

• olla malttamaton odottamaan vuoroaan,
• vastata ennen kuin kysymys on loppuun esitetty,
• aloittaa ennen kuin ohje on annettu loppuun,
• keskeyttää toisten puheen tai tuppautua toisten leikkeihin,
• innostua voimakkaasti uusista asioista.

05Arki

Miten ADHD vaikuttaa lapsen arkeen?

Oireiden vaikeusaste ja haitta vaihtelevat, ja iän myötä osalla oireet lievenevät, osalla pysyvät ja osalla jotkin hankaloituvat. ADHD:hen liittyy usein vaikeutta sietää pettymyksiä: tunteet voivat viritä nopeasti ja voimakkaina, ja lapsi tarvitsee muita enemmän aikuisen tukea tunteiden säätelyssä.

• toistuvat epäonnistumiset ja kielteinen palaute voivat heikentää itsetuntoa ja lisätä masennuksen ja ahdistuksen riskiä,
• samanaikaisesti esiintyy usein puheen, liikkumisen ja sosiaalisten taitojen viiveitä sekä oppimisvaikeuksia,
• myös autismikirjon häiriö ja tic-oireet ovat tavallisempia kuin muilla.

Myönteisenä piirteenä osa pystyy keskittymään kiinnostaviin tehtäviin erityisen hyvin, ja ADHD-piirteiset lapset ovat usein sosiaalisia, nopeasti innostuvia ja aktiivisia.

06Tutkimukset

Miten ADHD tutkitaan lapselta?

Jos vanhemmalla herää huoli, kannattaa ensin varmistaa, että lapsi nukkuu ja liikkuu riittävästi, ruokailut ovat säännöllisiä ja digilaitteiden käyttö maltillista. Ongelmien jatkuessa yhteyttä voi ottaa lapsen iän mukaan neuvolaan, kouluterveydenhuoltoon, perheneuvolaan tai perusterveydenhuoltoon.

• Tutkiminen perustuu lapsen kehityksen, toimintakyvyn ja kokonaistilanteen arvioon vanhemmilta, päiväkodista tai koulusta saatujen tietojen ja lapsesta tehtyjen havaintojen perusteella.
• Kyselylomakkeita voidaan käyttää, mutta diagnoosi ei perustu pelkkiin pistemääriin.
• Arviota voidaan täydentää psykologin tai puhe- tai toimintaterapeutin tutkimuksella.
• ADHD:ta ei voida diagnosoida laboratoriokokeella tai aivokuvauksella, mutta niitä tarvitaan joskus muiden sairauksien poissulkemiseen.

Monimutkaisemmissa tilanteissa arvio tehdään erikoissairaanhoidossa, esimerkiksi lastenpsykiatrialla.

07Koti

Miten lasta tuetaan kotona?

Terveyskirjaston mukaan säännöllinen, ennustettava päivärytmi ja toistuvat rutiinit ovat hyväksi lapselle, jolla on ADHD. Aikuisten on tärkeää muistaa, että oireet eivät johdu lapsen laiskuudesta tai ilkeydestä.

• Päivittäinen, riittävän rasittava liikuntahetki lievittää oireita ja parantaa usein unta.
• Rutiineja voi jäsentää kuvallisella toimintajärjestyksellä, ja häiriötekijät, kuten läksypöydän älylaite, kannattaa poistaa.
• Ohjeet annetaan yksi kerrallaan kertomalla, mitä pitää tehdä.
• Paheksunta ja rankaisu ovat huonoja keinoja; pienet palkinnot onnistumisista ja välitön myönteinen palaute ovat hyviä.
• Vanhemman rauhallisuus ja johdonmukaisuus rauhoittavat lasta ja antavat hyvän käytösmallin.

Vanhemmat voivat saada ohjausta perheneuvolasta, vanhemmuustaitoryhmistä ja potilasjärjestön vertaistoiminnasta jo heti huolen herätessä. Lapsen yksilölliseen kuntoutukseen voi tarpeen mukaan kuulua puhe-, toiminta- tai psykoterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta tai neuropsykiatrista valmennusta.

08Koulu ja lääkkeet

Tuki koulussa ja lääkehoito

Päiväkodissa ja koulussa lasta autetaan ennakoitavalla päivän rakenteella, rauhallisella tilalla, riittävällä ohjauksella ja selkeillä tavoitteilla. Koulussa hyödyksi on opiskelu- ja organisointitaitojen systemaattinen harjoittelu, ja oppimisvaikeuksiin tarvitaan pedagogista tukea.

Etenkin hankalampien oireiden hoidossa lääkkeistä on usein hyötyä. Lääkehoitoa suositellaan osana kokonaishoitoa, jos oireista on selkeää haittaa eivätkä muut keinot riitä.

• Useimmiten käytetään stimulanttilääkkeitä, joiden vaikutus alkaa 30–60 minuutissa ja kestää 4–12 tuntia; muiden ADHD-lääkkeiden vaikutus kestää tasaisesti koko vuorokauden.
• Hoito aloitetaan pienellä annoksella, ja sopiva lääke ja annos etsitään yksilöllisesti.
• Tavallisia haittoja ovat ruokahalun heikkeneminen, pulssin ja verenpaineen lievä nousu, univaikeudet, päänsärky ja vatsavaivat; lapsilla seurataan pituutta, painoa, pulssia ja verenpainetta.
• Lääkkeet vähentävät oireita mutta eivät poista niitä pysyvästi; paras tulos saadaan yhdistämällä lääkehoito muihin hoitokeinoihin.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Cochrane-katsauksessa (Zwi ym. 2011) arvioitiin vanhempien ohjauksen vaikutusta 5–18-vuotiaiden ADHD:hen. Mukana oli viisi tutkimusta ja 284 osallistujaa. Lähteiden painotukset eroavat:

• Vanhempien ohjauksen teho: Terveyskirjasto pitää ennakoivaa ohjaamista ja kannustavaa palautetta ADHD-oireita lievittävän kasvatuksen perustana. Katsauksen mukaan vanhempien ohjaus voi vaikuttaa myönteisesti lapsen käyttäytymiseen, mutta ADHD-oireita koskevat tulokset olivat epäselviä.
• Vanhempien jaksaminen: molempien lähteiden mukaan tuki auttaa myös vanhempia; katsauksessa ohjaus saattoi vähentää vanhempien stressiä ja lisätä heidän itseluottamustaan.
• Näytön laatu: katsauksen tutkimukset olivat menetelmällisesti heikkoja, eikä näyttö riittänyt hoitosuositusten pohjaksi. Koulumenestyksestä ja haitoista ei ollut tietoa.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat lapsen ADHD:sta

• ADHD:ssa keskittymisvaikeudet, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus ovat ikään nähden poikkeavia ja haittaavat arkea useissa tilanteissa.
• Esiintyvyys lapsilla ja nuorilla on noin 8 %.
• Levottomuudella voi olla muitakin syitä, kuten univaikeudet, näkö- tai kuulo-ongelmat tai oppimisvaikeudet.
• Tutkiminen perustuu kokonaistilanteen arvioon, ei pelkkiin kyselylomakkeisiin.
• Säännöllinen päivärytmi, myönteinen palaute ja kodin ja koulun yhteistyö ovat tuen perusta; tukea voi saada jo ennen diagnoosia.
• Lääkehoitoa käytetään tarvittaessa osana kokonaishoitoa.