Uhmakkuushäiriö ja käytöshäiriö lapsella: merkit ja hoito

01Mikä se on

Mitä uhmakkuushäiriö ja käytöshäiriö tarkoittavat?

Käytöshäiriöt ovat monimuotoinen ryhmä lasten ja nuorten häiriöitä. Niille on ominaista pitkäaikainen, ikä- ja kehitystasosta poikkeava uhmakas, vastahankainen, tottelematon, vihamielinen tai piittaamaton käyttäytyminen, joka rikkoo muiden oikeuksia ja sosiaalisia normeja.

• Uhmakkuushäiriö: pitkäaikainen, kehitystasosta poikkeava, vastustava ja vihamielinen käyttäytyminen. Sitä pidetään käytöshäiriön lievempänä muotona, ja se havaitaan tavallisesti nuoremmilla lapsilla. Se voi edeltää käytöshäiriön kehittymistä.
• Käytöshäiriö: tavanomaisesta selvästi poikkeava, pitkäaikainen ja laaja-alainen käyttäytyminen, jossa piitataan vähän toisten oikeuksista, hyvinvoinnista ja säännöistä.

Käytöshäiriö voi tulla esiin pelkästään perhepiirissä, ja joskus se ryöpsähtää vasta nuoruusiässä.

02Ero uhmaikään

Miten häiriö eroaa tavallisesta uhmakaudesta?

Terveyskirjaston mukaan uhmakkuus- ja käytöshäiriöllä ei tarkoiteta normaaliin kehitykseen kuuluvia uhmakkuuskausia eikä murrosikään usein kuuluvaa lievempää kapinallisuutta. Häiriöitä luonnehtivat:

• pitkäaikaisuus,
• laaja-alaisuus,
• käytös, joka poikkeaa selvästi ikä- ja kehitysvaiheelle tyypillisestä,
• lapsen ja läheisten arjen vaikeutuminen ja lapsen toimintakyvyn heikkeneminen.

Lapset ja nuoret voivat reagoida käytösoirein myös perheen tai ympäristön muutoksiin, omaan tai perheenjäsenen sairastumiseen tai tilapäiseen kuormitukseen. Silloin oireilu voi olla ohimenevää. Käytöshäiriöt ovat tällaisia ohimeneviä sopeutumishäiriöitä pitkäaikaisempia ja vakavampia.

03Yleisyys

Kuinka yleisiä uhmakkuus- ja käytöshäiriöt ovat?

Käytöshäiriöt kuuluvat yleisimpiin lasten ja nuorten psyykkisiin häiriöihin. Terveyskirjaston mukaan:

• kouluikäisillä käytöshäiriöiden esiintyvyydeksi on arvioitu 3–8 % ja nuoruusikäisillä 5–10 %,
• pojilla käytöshäiriöitä esiintyy noin kaksi kertaa enemmän kuin tytöillä,
• noin 10 % lapsista kärsii lievästä ja noin 2 % hankalammasta uhmakkuudesta,
• myös uhmakkuushäiriö on yleisempi pojilla kuin tytöillä.

Hankalimmassa tilanteessa lapsella on ollut varhaisista vuosista lähtien pitkäaikaisia vaikeuksia aggressiivisen käyttäytymisen hallinnassa ja sosiaalisissa suhteissa.

04Merkit

Käytöshäiriön merkit

Terveyskirjasto kuvaa käytöshäiriön oireita kolmesta suunnasta:

• Aggressiivinen käytös: toistuva toisten uhkailu tai pelottelu, tappeluiden aloittaminen, kiusaaminen, aseiden käyttö, fyysinen julmuus ihmisiä tai eläimiä kohtaan tai ryöstely.
• Epärehellisyys: valehtelu tavaroiden saamiseksi tai velvollisuuksien välttämiseksi, varkaudet tai murrot.
• Sääntöjen rikkominen: jo ennen 13 vuoden ikää toistuva myöhään ulkona oleminen vastoin vanhempien ohjeita, yölliset poissaolot, kotoa karkaaminen ja koulupinnaus.

Vakaviin käytöshäiriöihin liittyy kohonnut riski ajautua päihteiden käyttöön, rikollisuuteen ja muihin hankaliin elämäntilanteisiin sekä sairastua muihin psyykkisiin häiriöihin. Siksi varhainen tuki on tärkeää.

05Taustat

Mistä uhmakkuus- ja käytöshäiriöt johtuvat?

Käytöshäiriöiden syyt ovat hyvin moninaiset, ja eri syiden osuus vaihtelee lapsesta toiseen. Käytöshäiriöt eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, vaan niihin voi liittyä eri tavoin painottuneita häiriöitä ja erilaisia kehityskulkuja. Taustalla saattaa olla esimerkiksi:

• tunnistamaton ja hoitamaton aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD),
• masennustila tai kaksisuuntainen mielialahäiriö,
• traumaattiset kokemukset,
• oppimisvaikeudet tai muut kehitykselliset vaikeudet,
• joskus vakavampi psyykkinen häiriö.

Taustalla joskus olevien kehityksellisten tai psykiatristen häiriöiden tunnistaminen ja hoitaminen on tärkeä osa hoitoa.

06Milloin apua

Milloin kannattaa hakea apua?

Uhmakkuus- tai käytösoireisen lapsen vanhempien on hyvä kääntyä neuvolan, kouluterveydenhuollon, terveyskeskuslääkärin tai perheneuvolan puoleen, jos oireet ovat selvästi tavanomaista voimakkaampia tai pitkittyvät.

Hoitopaikassa kartoitetaan tarkemmin oireiden syntyä, vakavuutta ja esiintymistä eri tilanteissa, tehdään tarvittavat tutkimukset ja kutsutaan tarvittaessa muita ammattilaisia mukaan yhteistyöhön. Jos oireilu on alkanut äkillisesti, vanhempien on tärkeää pyrkiä ymmärtämään sitä keskustelemalla lapsen tai nuoren ja tarvittaessa päiväkodin tai koulun ammattilaisten kanssa.

07Hoito

Miten uhmakkuus- ja käytöshäiriöitä hoidetaan?

Hoito on yksilöllistä ja voi sisältää lapsen tai nuoren, vanhempien ja perheen käyntejä, ryhmähoitoja ja verkostotapaamisia. Keskeistä on perheen yhteistyö koulun tai päiväkodin, terveydenhuollon ja tarvittaessa sosiaalitoimen kanssa.

Vanhemmuustaitojen ohjauksessa pyritään muuttamaan kielteiseksi ajautunutta vuorovaikutusta myönteisemmäksi:

• vanhempia ohjataan antamaan lämmintä ja myönteistä palautetta, kun lapsi toimii hyväksyttävällä tavalla,
• lapsen turhautumisiin ja kiukkuihin suhtaudutaan rauhallisesti ja ymmärtävästi,
• häiritsevään käyttäytymiseen suhtaudutaan ennakoitavasti ja johdonmukaisesti,
• ohjausta voidaan toteuttaa kirjallisiin ohjeisiin perustuvana omahoitona, ryhmässä tai yksilöllisesti.

Erityisen hankalissa tilanteissa voidaan tarvita erikoissairaanhoitoa, jossa lasten- tai nuorisopsykiatrian erikoislääkärin arvion pohjalta voidaan harkita lääkehoitoa tai osastohoitoa aggressiivisten, impulsiivisten tai itsetuhoisten oireiden lievittämiseksi.

08Arki

Mitä vanhemmat voivat tehdä arjessa?

Vanhempien kyky havaita, kuunnella ja ymmärtää lapsen tunteita on tärkeä askel hankalien tilanteiden rakentavaan työstämiseen. Lapsen tunnetaitojen tukemiseen on saatavilla suomenkielisiä oppaita, ja satujen ja tarinoiden lukeminen yhdessä on mieluisa tapa harjoitella tunnetaitoja.

• Kiusaamis- ja väkivaltatilanteisiin, koulunkäynnin keskeytymisiin ja päihteiden käyttöön on tärkeää puuttua kodin ja koulun yhteistyöllä varhain.
• Pitkäkestoinen käytösoireilu koettelee vanhempien jaksamista, joten sukulaisten ja ystävien tukiverkosto on tärkeä sekä lapselle että vanhemmille, ja apua on tärkeää hakea myös omaan jaksamiseen.
• Hyvinvointia edistävät säännöllinen arjen rytmi, riittävä uni, ravinto ja liikunta, säännöllinen päivähoito tai koulunkäynti, taitoja kehittävät harrastukset ja aikuisten turvallinen läsnäolo.

Ehkäisyssä auttavat lämpimät ihmissuhteet, ennakoitava ja turvallinen arki ja aikuisten antama malli myönteisestä käyttäytymisestä ja ongelmanratkaisusta. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen vähentää käytösongelmia.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Cochrane-katsauksessa (Furlong ym. 2012) arvioitiin 13 tutkimusta, joissa oli yhteensä 1 078 osallistujaa. Ne koskivat ryhmämuotoisia, käyttäytymisterapeuttisia ja kognitiivis-behavioraalisia vanhemmuusohjelmia 3–12-vuotiaiden lasten varhain alkaneissa käytösongelmissa. Lähteet ovat samansuuntaisia, mutta eroja on:

• Ohjauksen muoto: Terveyskirjaston mukaan vanhemmuustaitojen ohjausta voidaan toteuttaa omahoitona, ryhmässä tai yksilöllisesti. Katsaus käsitteli vain ryhmäohjelmia, jotka vähensivät lasten käytösongelmia ja paransivat vanhempien mielenterveyttä ja myönteisiä kasvatustaitoja.
• Kesto: katsauksen mukaan hyödyt on osoitettu lyhyellä aikavälillä, ja pitkäaikaisvaikutuksista tarvitaan lisää tutkimusta. Terveyskirjasto ei arvioi vaikutusten kestoa.
• Kustannukset: katsauksen mukaan ohjelmat olivat kustannusvaikuttavia verrattuna käytösongelmien pitkäaikaisiin terveys-, sosiaali-, koulutus- ja oikeudellisiin kustannuksiin.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat uhmakkuus- ja käytöshäiriöistä

• Uhmakkuushäiriö on pitkäaikaista, kehitystasosta poikkeavaa vastustavaa ja vihamielistä käytöstä; se on käytöshäiriön lievempi muoto.
• Häiriöt ovat eri asia kuin normaaliin kehitykseen kuuluva uhmaikä tai murrosiän kapinointi.
• Taustalla voi olla esimerkiksi ADHD, masennus, traumaattiset kokemukset tai oppimisvaikeudet.
• Hoidon perusta on vanhemmuustaitojen ohjaus sekä kodin, koulun ja ammattilaisten yhteistyö.
• Lämmin myönteinen palaute ja ennakoitava, johdonmukainen arki auttavat.
• Jos oireet ovat voimakkaita tai pitkittyvät, kannattaa kääntyä neuvolan, kouluterveydenhuollon tai perheneuvolan puoleen.