Selkärankareuma: oireet, hoito ja liikunta

01Mikä se on

Mikä selkärankareuma on?

Aksiaalinen spondylartriitti ja selkärankareuma ovat tulehduksellisia reumasairauksia. Ne kuuluvat spondylartropatioiden eli nivel-nikamareumasairauksien ryhmään, johon kuuluvat myös nivelpsoriaasi, reaktiivinen artriitti ja tulehduksellisiin suolisairauksiin liittyvät reumaattiset vaivat.

• Nimitystä selkärankareuma käytetään, kun selän liikkuvuus on rajoittunut ja tavallisissa röntgenkuvissa näkyy taudille ominaisia muutoksia.
• Nimitystä aksiaalinen spondylartriitti käytetään, kun selän liikkuvuus on hyvä ja tulehdusmuutokset näkyvät vain magneettikuvissa.
• Aksiaalinen spondylartriitti voi edeltää selkärankareuman kehittymistä.
• Suomessa sairastavia arvioidaan olevan noin 40 000–50 000.
• Taudit ovat yhtä yleisiä naisilla kuin miehillä, mutta miehillä keskimäärin vaikeampia.

02Syyt

Perinnöllinen alttius ja HLA-B27

Aksiaaliseen spondylartriittiin ja selkärankareumaan liittyy vahva perinnöllinen alttius. Lähes kaikilla sairastuneilla (90 %) on periytyvä kudostekijä HLA-B27.

• HLA-B27 on noin 15 %:lla suomalaisista, ja heistä vain pieni osa sairastuu.
• Tautien taustalla on todettu muitakin perintötekijöitä kuin HLA-B27.
• Monesti suvuissa on useita spondylartropatiaryhmän tauteja sairastavia henkilöitä.
• Bakteeritulehduksilla arvellaan olevan osuutta tautien synnyssä.

03Oireet

Tulehduksellisen selkäkivun tunnusmerkit

Tulehduksellisen selkäsairauden aiheuttama selkäkipu on erilaista kuin monissa muissa hyvin tavallisissa selkävaivoissa. Tyypillistä on kipu, joka herättää aamuyöstä. Jos neljä seuraavista viidestä piirteestä täyttyy, se viittaa selkäkivun tulehdukselliseen luonteeseen:

• selkäkipu on alkanut alle 40 vuoden iässä
• kipu on alkanut vähitellen
• kipua esiintyy yöllä
• kipu pahenee levossa
• kipu helpottuu liikunnan yhteydessä.

Muita tyypillisiä piirteitä ovat puolta vaihtava alaselkäkipu ja pitkäkestoinen aamujäykkyys.

04Muut oireet

Oireet selän ulkopuolella

Oireita esiintyy myös ylempänä selkärangassa ja niskassa, ja nivelsiteiden kiinnityskohtien tulehdus voi aiheuttaa kipuja rintakehän alueella.

• Harvojen nivelten tulehduksia tavataan etenkin alaraajoissa.
• Melko yleinen vaiva on akillesjänteen kiinnityskohdan tai jalkapohjan kalvojänteen tulehdus (plantaarifaskiitti), joka voi aiheuttaa hankalia kantapääkipuja.
• Noin yksi viidestä selkärankareumaan sairastuneesta saa silmän värikalvotulehduksen eli iriitin.
• Joskus harvoin sairauksiin liittyy sydänläppien tulehdus ja rytmihäiriöitä.
• Jos tulehdus jatkuu aktiivisena, selkärankaan voi vuosien tai vuosikymmenien kuluessa muodostua luusiltoja ja nikamat voivat luutua toisiinsa kiinni.

05Toteaminen

Miten selkärankareuma todetaan?

Selkäkipujen alkuvaiheen arvio tapahtuu yleensä perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa. Pitkittynyttä selkäkipua valittavista alle 5 %:lla on tulehduksellinen selkäsairaus.

• Haastattelussa selvitetään muita sopivia vaivoja: niveltulehduksia, jänteiden kiinnityskohtien kiputiloja, värikalvotulehduksia, psoriaasia ja tulehduksellisen suolistotaudin oireita sekä sukuhistoriaa.
• Lääkäri voi todeta selkärangan arkuutta, risti-suoliluunivelen arkuutta ja selän jäykkyyttä.
• Aktiivisessa taudissa tulehdusarvot (lasko ja CRP) ovat usein suurentuneet, mutta voivat olla myös täysin normaalit.
• Diagnoosi tulisi aina varmistaa risti-suoliluunivelten kuvantamisella: yli 35-vuotiailla voidaan käyttää röntgentutkimusta, alle 35-vuotiaille suositellaan ensisijaisesti magneettikuvausta.
• Kulumat, rasitus (kestävyysurheilijat) ja synnytys voivat aiheuttaa tulehdusta muistuttavia muutoksia, joten kuvien tulkinta ei aina ole helppoa.

Ensioireista diagnoosin varmentamiseen kuluu yleensä useita vuosia. Varhainen toteaminen olisi tärkeää, sillä nykyisillä hoidoilla pysyviä muutoksia voidaan hidastaa.

06Liikunta

Liikunta ja fysioterapia

Säännöllinen liikunta ja fyysinen harjoittelu on erittäin tärkeää tulehduksellisissa selkäsairauksissa. Terveyskirjaston mukaan kaikki sairastuneet pyritään lähettämään fysioterapeutille omaehtoisen harjoittelun ohjaukseen.

• Omatoiminen harjoittelu ylläpitää selän ja nivelten liikelaajuuksia ja yleiskuntoa.
• Liikuntaharrastuksen ja harjoittelun tulee olla pysyvää, koska sairaus on pitkäaikainen.
• Harjoittelu auttaa oireisiin ja ehkäisee mahdollista selän myöhempää jäykistymistä.
• Aktiivisella omaehtoisella ja säännöllisellä harjoittelulla on monia edullisia vaikutuksia työ- ja toimintakykyyn.
• Itsehoito-ohjeita löytyy myös Reumaliiton sivuilta.

Bilbaossa sijaitsevalla fysioterapian vastaanotollamme fysioterapeutti voi ohjata omaehtoista harjoittelua (vastaanotot ovat espanjaksi).

07Lääkehoito

Selkärankareuman lääkehoito

Tulehduskipulääkkeet lievittävät varsin hyvin särkyä ja jäykkyyttä. Illalla otettava pitkävaikutteinen tulehduskipulääke poistaa aamuyön selkäsärkyä ja vähentää aamujäykkyyttä. Tämä lääkitys yhdistettynä säännölliseen omatoimiseen harjoitteluun riittää monille.

• Jos vähintään kuukauden kestänyt jatkuva tulehduskipulääkkeiden käyttö ei auta riittävästi, harkitaan muita lääkkeitä.
• Selkä- ja niveloireiden pitkäaikaishoidossa käytetään reumaattista tulehdusta hillitsevää lääkettä.
• Tulehtuneisiin niveliin ja jänteiden kiinnityskohtiin voidaan pistää glukokortikoidia; selkäoireisiin se voi tuoda lyhytaikaisen avun, mutta sitä ei tule jatkaa pitkäaikaisesti.
• Vaikeissa oireissa käytetään biologisia lääkkeitä, kuten TNF-salpaajia ja interleukiini-17:n estäjiä, tai suun kautta otettavia JAK-estäjiä.
• Pitkäaikaislääkityksen keventämistä voidaan harkita, jos oireettomuutta on kestänyt vähintään vuoden ilman tulehduskipulääkettä ja tulehdusarvot ovat normaalit.

08Ennuste

Selkärankareuman ennuste

Jos aksiaalinen spondylartriitti jatkuu pitkään aktiivisena ja vaikeasti oireilevana, se voi johtaa selkärankareumaan ja vuosien tai vuosikymmenien aikana selän ja niskan jäykistymiseen. Aktiivisen hoidon ansiosta selkärangan jäykistymistä tavataan nykyään aiempaa vähemmän.

• Pysyviä muutoksia voi kehittyä erityisesti niille, joilla on HLA-B27-tekijä, jotka tupakoivat, joilla on laajoja muutoksia magneettikuvissa tai jatkuvasti koholla olevat tulehdusarvot.
• Muutoksia ei kehity kaikille, ja niitä voidaan hidastaa tai jopa estää lääkehoidolla.
• Osalla sairastuneista taudin aktiivisuus voi sammua pitkäksi aikaa.
• Pitkälle edenneessä taudissa selkä jäykistyy, niskan liikkuvuus voi rajoittua ja ryhti painua etukumaraksi.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Terveyskirjasto painottaa omaehtoista harjoittelua fysioterapeutin ohjauksessa. Cochrane-katsaus vertasi eri fysioterapian muotoja 11 tutkimuksessa, joissa oli yhteensä 763 osallistujaa.

• Kotiharjoitteluohjelma tai ohjattu harjoitusohjelma oli parempi kuin ei mitään hoitoa, mutta näytön laatu oli heikko.
• Ohjattu ryhmäfysioterapia oli kohtalaisen laatuisen näytön perusteella hieman parempi kuin kotiharjoittelu selän liikkuvuudessa ja potilaan kokonaisarviossa.
• Kolmen viikon laitoskuntoutus kylpylässä ja sen jälkeinen ryhmäfysioterapia oli parempi kuin pelkkä ryhmäfysioterapia kivussa ja toimintakyvyssä.
• Pelkässä kylpyhoidossa ei havaittu merkitseviä eroja ryhmien välillä.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat selkärankareumasta

• Selkärankareuma ja aksiaalinen spondylartriitti alkavat nuorella aikuisiällä ja aiheuttavat tulehdusta risti-suoliluunivelissä.
• Tyypillinen oire on vähitellen alkava alaselkäkipu, jota lepo pahentaa ja liikunta helpottaa; yösärky on tavallista.
• Diagnoosi varmistetaan kuvantamisella; tulehdusarvot voivat olla normaalit.
• Pysyvä, säännöllinen harjoittelu fysioterapeutin ohjauksessa on hoidon perusta.
• Lääkehoidolla voidaan hidastaa tai jopa estää pysyviä muutoksia.