Siirry sisältöön

Trauma ja stressi MediBilbao Salud

PTSD-oireet: traumaperäisen stressihäiriön tunnistaminen ja hoito

Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) voi kehittyä hyvin järkyttävän, pelottavan tai uhkaavan tapahtuman jälkeen. Sen oireita ovat muun muassa takaumat, välttely, jatkuva varuillaanolo ja muutokset mielialassa. Tämä opas kertoo Terveyskirjaston ja Käypä hoito -suosituksen potilasversion pohjalta, miten oireet tunnistetaan, miten toipuminen etenee, mitä voi tehdä itse ja mitkä hoidot tehoavat.

Aihe
Psykologia
Päivitetty
Lukuaika
5 min
Tarkastanut
Dr. Itziar Gotxi Erezuma · Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri · Bizkaian lääkäriliitto nro 484809757
Mietteliäs aikuinen ikkunan ääressä
Järkyttävän tapahtuman jälkeen on normaalia voida huonosti. Kuva on tehty tekoälyllä.

Mikä traumaperäinen stressihäiriö on?

Terveyskirjaston (Lääkärikirja Duodecim) mukaan traumaperäinen stressihäiriö voi kehittyä ihmiselle, joka on kokenut hyvin järkyttävän, pelottavan tai voimakkaasti uhkaavan tapahtuman tai ollut todistamassa sellaista. Diagnoosi edellyttää, että tyypilliset oireet kestävät vähintään kuukauden. Jos oireet kestävät alle kuukauden, kyse on äkillisestä stressihäiriöstä.

Häiriön elinaikaiseksi ilmaantuvuudeksi on arvioitu keskimäärin 1–11 % yhteisöstä ja sukupuolesta riippuen. Voimakkaan traumaattisen tapahtuman kokeneista enintään 20–30 %:lle kehittyy traumaperäinen stressihäiriö, vaikka suurin osa heistäkin toipuu ilman pitkäkestoisia oireita.

PTSD:n neljä oireryhmää

Terveyskirjasto jakaa oireet karkeasti neljään ryhmään:

  • Uudelleen kokeminen: tapahtuma palaa mieleen toistuvina muisti- ja mielikuvina, tuntemuksina tai painajaisina. Muistuttavat asiat herättävät voimakasta ahdistusta ja ruumiillisia oireita.
  • Välttely: pyrkimys välttää tapahtumaan liittyviä tilanteita, paikkoja, keskusteluja, tunteita tai ajatuksia. Joitakin keskeisiä asioita voi olla vaikea muistaa.
  • Kiihtyneisyys: ärtyneisyys, keskittymis- ja univaikeudet sekä jatkuva varuillaanolo, joka näkyy pientenkin asioiden säikähtelynä.
  • Muutokset ajattelussa ja mielialassa: jatkuva syyllisyydentunne, kielteiset käsitykset itsestä tai maailmasta, tunnottomuus, masentuneisuus, kiinnostuksen lasku ja vieraantuneisuuden tunne.

Usein ilmenee myös yksittäisiä dissosiatiivisia oireita, kuten muistinmenetystä tai epätodellisuuden tunnetta. Lääkäri luokittelee tilanteen häiriöksi, kun oireet aiheuttavat merkittävää haittaa ihmissuhteissa, työssä tai muulla tärkeällä elämänalueella.

Huolestunut aikuinen yöllä valveilla
Univaikeudet ja varuillaanolo kuuluvat kiihtyneisyysoireisiin. Kuva on tehty tekoälyllä.

Kenelle traumaperäinen stressihäiriö kehittyy?

Terveyskirjaston mukaan häiriön voivat aiheuttaa esimerkiksi vakava onnettomuus, tieto omaa henkeä uhkaavasta sairaudesta, väkivallan kohteeksi joutuminen, luonnonkatastrofi, panttivankeus, kidutus tai sodassa haavoittuminen. Häiriö voi kehittyä myös, kun on nähnyt toiseen ihmiseen kohdistuvan traumaattisen tapahtuman tai saanut tiedon läheisen henkeä uhkaavasta onnettomuudesta.

Alttiutta sekä häiriöön että oireiden pitkittymiseen lisäävät:

  • aikaisemmat traumaattiset kokemukset,
  • ahdistuneisuus- ja masennusalttius,
  • tukiverkoston niukkuus,
  • tapahtuman turvattomuus, fyysinen vammautuminen ja tilanteen kokeminen ihmisarvoa loukkaavaksi.

Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan jotkin ryhmät altistuvat traumoille muita enemmän ammattinsa, kuten pelastajat, poliisit ja terveydenhuollon henkilöstö, tai olosuhteidensa vuoksi, kuten pakolaiset.

Miten oireet kehittyvät ja kauanko toipuminen kestää?

Traumaperäinen stressihäiriö ilmenee Terveyskirjaston mukaan useimmiten muutaman kuukauden kuluessa tapahtumasta, ja useimmilla on ollut äkillinen stressihäiriö heti tapahtuman jälkeen. Joskus oireet alkavat vasta kuukausien tai jopa vuosien kuluttua.

  • noin puolella oireet lievenevät itsestään muutamassa kuukaudessa ja häviävät kokonaan 1–3 vuodessa,
  • noin kolmasosalla oireet jatkuvat, osalla useita vuosia,
  • pitkittynyt häiriö lisää masennuksen, unihäiriöiden ja alkoholismin riskiä,
  • toipumisvaiheessa tapahtuma voidaan hyväksyä osaksi omaa elämäntarinaa niin, ettei se määrittele ihmistä.

Mikä auttaa itse?

Terveyskirjaston mukaan trauman jälkeen on tärkeää rauhoittaa tilannetta ja lisätä turvallisuuden tunnetta. Välittömästi tapahtuman jälkeen tärkeitä ovat lepo, fyysisistä tarpeista huolehtiminen ja konkreettinen apu arjessa.

  • Säännöllinen uni, terveellinen ruokavalio, liikunta ja rentoutumisharjoitukset luovat turvallisia rutiineja.
  • Työhön ja normaaliin elämänrytmiin palaaminen mahdollisimman pian tukee toipumista.
  • Päihteitä kannattaa välttää, koska ne voivat pahentaa oireita.
  • Traumasta muistuttavien tilanteiden kohtaamista harjoitellaan asteittain, omaan tahtiin ja patistamatta.
  • Tukeva sosiaalinen verkosto ja vertaistuki voivat auttaa.

Oireista kärsivän ja läheisten on tärkeä ymmärtää, etteivät oireet ole tahdonalaisia, vaan luonnollisia mielen ja elimistön reaktioita uhkaavaan tapahtumaan. Toipumista ei voi hoputtaa.

Kaksi aikuista istuu rauhassa ulkona
Säännölliset rutiinit ja liikunta tukevat toipumista. Kuva on tehty tekoälyllä.

Kannattaako tapahtumaa käydä läpi heti?

Terveyskirjaston mukaan tapahtumien selkeyttävä jäsentäminen voi vähentää trauman herättämää ahdistusta, erityisesti jos kokee tarvetta keskustella tapahtuneesta jo akuutissa vaiheessa. Yksityiskohtaisemmat keskustelut ahdistavista tunteista voi kuitenkin olla viisasta jättää myöhemmäksi.

Joillakin ihmisillä heti onnettomuuden jälkeen tapahtuva yksityiskohtainen jälkipuinti saattaa jopa suurentaa traumaperäisen stressihäiriön riskiä. Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan akuutissa vaiheessa kuunnellaan, jos ihminen haluaa puhua, ja tarkemmat hoitoratkaisut tehdään vasta reilun kuukauden kuluttua tapahtumasta.

Psykoterapia ja lääkehoito

Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan traumaperäisen stressihäiriön ensisijainen hoito on psykoterapia sekä aikuisilla että lapsilla ja nuorilla. Vaikuttavimpia ovat traumakeskeinen kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) ja EMDR-terapia (silmänliikkeillä poisherkistäminen ja uudelleen prosessointi).

  • Lieviä ja 1–2 kuukautta kestäneitä häiriöitä voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa; vaikeat ja pitkäaikaiset hoidetaan psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa.
  • Jos psykoterapian vaikutus ei riitä, aikuisilla voidaan aloittaa masennuslääke. Terveyskirjaston mukaan yleisimmin käytetään SSRI- ja SNRI-lääkkeitä.
  • Lääkettä jatketaan hoitovasteen jälkeen 6–12 kuukautta ja lopetetaan annosta maltillisesti pienentäen.
  • Liikunta ja tietoisuustaitojen harjoittelu voivat täydentää hoitoa osalla potilaista.

Bilbaossa sijaitsevalla psykologian vastaanotollamme hoidamme trauman jälkeisiä oireita (vastaanotot ovat espanjaksi).

Mitä tutkimus sanoo psykoterapioista?

Systemaattinen katsaus (Lewis ym. 2020) kokosi 114 satunnaistettua tutkimusta, joissa oli 8 171 osallistujaa. Katsauksen keskeiset havainnot:

  • traumakeskeisellä kognitiivisella käyttäytymisterapialla ja EMDR:llä oli vahva näyttö kliinisesti merkittävästä vaikutuksesta,
  • vahvin näyttö traumakeskeisistä KKT-menetelmistä oli kognitiivisella prosessointiterapialla (CPT), kognitiivisella terapialla (CT) ja pitkitetyllä altistuksella (PE),
  • jonkin verran näyttöä oli myös ei-traumakeskeisellä KKT:llä, traumakeskeisellä ryhmä-KKT:llä, ohjatulla verkko-KKT:llä ja nykyhetkeen keskittyvällä terapialla,
  • monista muista terapioista oli vasta alustavaa näyttöä.

Tutkijoiden mukaan traumakeskeinen KKT ja EMDR ovat ensisijaisia hoitoja, ja hoito kannattaa valita yhdessä potilaan ja ammattilaisen kesken.

Missä lähteet eroavat

Lähteet ovat yhtä mieltä psykoterapian ensisijaisuudesta, mutta menetelmien painotus vaihtelee:

  • Terapiamenetelmät: Terveyskirjasto mainitsee esimerkkeinä EMDR:n ja narratiivisen altistusterapian (NET) sekä hyviä tuloksia joistakin hypnoositutkimuksista. Käypä hoito -suosituksen potilasversio ja Lewisin katsaus korostavat traumakeskeistä KKT:tä ja EMDR:ää; katsauksen mukaan muiden terapioiden näyttö on vasta alustavaa.
  • Lääkkeiden asema: Terveyskirjaston mukaan lääkkeitä käytetään tarvittaessa pitkäkestoisissa ja vaikeissa oireissa. Potilasversion mukaan lääke aloitetaan aikuisilla, jos psykoterapian vaikutus ei riitä, mutta se mainitsee myös masennuslääkkeen ja psykoterapian yhdistelmän hoitovaihtoehtona.

Tärkeimmät asiat PTSD:n oireista

  • PTSD voi kehittyä järkyttävän tai uhkaavan tapahtuman jälkeen, myös sen todistamisen jälkeen.
  • Oireita ovat uudelleen kokeminen, välttely, kiihtyneisyys ja muutokset ajattelussa ja mielialassa.
  • Diagnoosi edellyttää, että oireet kestävät vähintään kuukauden.
  • Noin puolella oireet lievenevät muutamassa kuukaudessa.
  • Ensisijainen hoito on traumakeskeinen psykoterapia, kuten KKT tai EMDR.
  • Voimakkaissa tai pitkittyvissä oireissa kannattaa hakea apua lähiviikkoina.

Usein kysyttyä PTSD:n oireista

Vastaukset ovat yleistä tietoa eivätkä korvaa vastaanottokäyntiä tai yksilöllistä lääkärin arviota.

Mitkä ovat PTSD:n tyypillisimmät oireet?

Takaumat ja painajaiset, muistuttavien tilanteiden välttely, ärtyneisyys, univaikeudet ja jatkuva varuillaanolo sekä syyllisyydentunne, tunnottomuus ja masentuneisuus.

Kuinka pian trauman jälkeen oireet alkavat?

Useimmiten muutaman kuukauden kuluessa. Joskus oireet alkavat vasta kuukausien tai jopa vuosien kuluttua tapahtumasta.

Paraneeko PTSD itsestään?

Terveyskirjaston mukaan noin puolella oireet lievenevät muutamassa kuukaudessa ja häviävät 1–3 vuodessa, mutta noin kolmasosalla ne jatkuvat pitkään.

Mikä terapia auttaa PTSD:hen?

Vaikuttavimpia ovat traumakeskeinen kognitiivinen käyttäytymisterapia ja EMDR-terapia. Katsauksen mukaan vahvin näyttö on kognitiivisella prosessointiterapialla, kognitiivisella terapialla ja pitkitetyllä altistuksella.

Auttavatko lääkkeet?

Aikuisilla voidaan käyttää masennuslääkkeitä, yleisimmin SSRI- ja SNRI-lääkkeitä, jos psykoterapia ei yksin riitä. Lääkettä jatketaan 6–12 kuukautta hoitovasteen jälkeen.

Milloin on hakeuduttava hoitoon?

Jos oireet ovat vähänkin voimakkaampia tai pitkittyvät, terveydenhuoltoon kannattaa kääntyä lähiviikkojen kuluessa, esimerkiksi terveyskeskuksen psykiatrisen hoitajan tai työterveyshuollon kautta.

Lähteet

  1. Terveyskirjasto (Duodecim) · Traumaperäinen stressihäiriö
  2. Terveyskirjasto (Duodecim) · Käypä hoito -potilasversio: Traumaperäiset stressireaktiot ja -häiriöt
  3. Lewis C, et al. Psychological therapies for post-traumatic stress disorder in adults: systematic review and meta-analysis. Eur J Psychotraumatol. 2020

Tämä opas on yleistä tietoa eikä korvaa lääkärin arviota. Diagnoosi ja hoito riippuvat vastaanottokäynnistä ja terveyshistoriastasi. Hätätilanteessa soita 112.