Parkinsonin tauti: oireet, hoito ja kuntoutus

01Mikä se on

Mikä Parkinsonin tauti on?

Parkinsonin tauti alkaa tavallisimmin 50–70 vuoden iässä, mutta joskus se voi alkaa jo varhemmin. Suomessa noin 18 000 ihmistä saa erityiskorvattavia Parkinsonin taudin hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä.

• Sairaus on yleisempi miehillä kuin naisilla.
• Suomessa perinnöllisiä tautitapauksia on ilmennyt erittäin vähän.
• Tämä opas käsittelee varsinaista Parkinsonin tautia, ei esimerkiksi aivovammoista tai tietyistä lääkkeistä johtuvaa Parkinsonin taudin kaltaista oireyhtymää.
• Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen, ja laboratoriokokeet ja aivojen kuvantamislöydökset ovat normaalit.

02Syyt

Mistä Parkinsonin tauti johtuu?

Parkinsonin tauti johtuu aivojen syvien osien tyvitumakealueen hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta. Syytä hermosolujen vaurioitumiseen ei tiedetä.

• Hermosolujen tuhoutuminen johtaa hermovälittäjäaine dopamiinin puutteeseen.
• Samalla vaurioituvat tahdonalaisia liikkeitä säätelevät hermoradat.
• Geenimutaatio voi olla taustalla noin 5–10 %:lla nuoremmista potilaista.
• Vain hyvin harvoin tauti on varsinaisesti periytyvä.
• Tällä hetkellä ei vielä tunneta keinoja Parkinsonin taudin ehkäisemiseksi.

03Pääoireet

Parkinsonin taudin kolme pääoiretta

Parkinsonin tautiin liittyy kolme pääoiretta: lepovapina, liikkeiden hidastuminen ja tyypillinen lihasjäykkyys. Ne alkavat hitaasti kuukausien ja vuosien kuluessa. Lähes aina oireita on ensin toisen puolen raajoissa, kunnes ne ajan mittaan muuttuvat molemminpuolisiksi.

• Vapina on harvajaksoista, ilmenee erityisesti yläraajoissa levossa ja lievittyy aktiivisen liikkeen aikana.
• Vapina voi ilmetä myös niin kutsuttuna pillerinpyöritysvapinana eli sormien tyypillisenä liikkeenä; pään vapina ei kuulu Parkinsonin taudin oireisiin.
• Liikkeiden hidastuminen näkyy esimerkiksi tuolilta nousun vaikeutena, verkkaisena kävelemään lähtönä ja lyhyinä askelina; hitaus on usein pahimmillaan aamuisin.
• Lihasjäykkyys eli rigiditeetti ilmenee esimerkiksi käden taivuttamisen hitautena: toisen ihmisen avustaessa taivutusta liikkeessä tuntuu vastusta.

04Muut oireet

Puhe, nieleminen ja muut oireet

Lihastoiminnan hidastuminen näkyy usein myös kasvojen ilmeettömyytenä ja käsialan pienentymisenä. Puhekin voi muuttua monotoniseksi. Pidemmälle edenneessä taudissa esiintyy kaatuilua, joka johtuu lähinnä tasapainon ja asennon säätelyjärjestelmien rappeutumisesta.

• Taudin edetessä voi kehittyä puheentuoton vaikeutta (puheen «väsymistä»), nielemisongelmia ja syljen valumista.
• Autonomisen hermoston oireita ovat äkillinen verenpaineen vaihtelu, ummetus, hikoiluhäiriöt, tihentynyt virtsaamistarve ja impotenssi.
• Hajuaistin heikkeneminen voi usein edeltää muita oireita.
• Sairauteen liittyy myös unenaikaisia häiriöitä, päiväaikaista uneliaisuutta ja voimakasta uupumusta.
• Muistihäiriöitä, ajatustoiminnan hidastumista ja masennusta voi esiintyä.

On kuitenkin harvinaista, että yhdellä sairastuneella esiintyisivät kaikki edellä mainitut oireet.

05Toteaminen

Miten Parkinsonin tauti todetaan?

Parkinsonin tauti on todennäköinen, jos potilaalla on kaksi kolmesta pääoireesta, erityisesti toispuolisina löydöksinä. Diagnoosi on kliininen, eli se voidaan tehdä ilman jatkotutkimuksia.

• Millään verikokeilla ei voida todentaa Parkinsonin tautia.
• Tavallisilla aivojen kuvantamismenetelmillä, kuten tietokonekerroskuvauksella tai magneettikuvauksella, ei päästä diagnoosiin, koska tauti ei aiheuta niissä näkyviä muutoksia.
• Jos oireissa on epätyypillisiä piirteitä, voidaan toisinaan käyttää aivojen isotooppikuvausta.
• Isotooppikuvausta ei kuitenkaan normaalisti tarvita diagnoosiin.

Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos esiintyy pidempiaikaista tois- tai molemminpuolista vapinaa. Tauti voi alkaa myös ilman vapinaa, joten arvio tarvitaan myös silloin, kun raajat muuttuvat hiljalleen jäykemmiksi ja liikkuminen hidastuu.

06Kuntoutus

Liikunta, fysioterapia ja toimintaterapia

Sairauden etenemiseen ei voida vaikuttaa elintavoilla, mutta sen haittoja voidaan vähentää omaehtoisella säännöllisellä liikunnalla. Liikuntaan kannattaa sisällyttää sekä tasapainoa vahvistavaa että lihaskuntoa lisäävää harjoittelua.

• Fysioterapialla voidaan lisätä liikkuvuutta ja mahdollisesti vähentää kaatumisriskiä.
• Fysioterapia tukee kotona ja päivän askareissa selviämistä.
• Fysioterapeutti voi arvioida myös liikkumisen apuvälineiden tarvetta.
• Toimintaterapialla kyetään ylläpitämään ja tukemaan arjen toiminnoissa tarvittavia taitoja, ja apuvälineistäkin voi olla hyötyä.

07Puheterapia

Puheterapia: ääni ja nieleminen

Terveyskirjaston mukaan joskus tarvitaan puheterapiaa esimerkiksi nielemisvaikeuksien ja äänen voiman heikkenemisen vuoksi. Taudin edetessä puhe voi muuttua monotoniseksi ja puheentuotto vaikeutua.

• Cochrane-katsauksen kahdessa tutkimuksessa äänen voimakkuus lukiessa kasvoi puheterapian jälkeen 6,3 ja 11,0 desibeliä.
• Myös vapaassa puheessa äänen voimakkuus kasvoi molemmissa tutkimuksissa.
• Kuuden kuukauden kuluttua toisen tutkimuksen osallistujilla äänen voimakkuus oli yhä suurempi kuin ennen hoitoa.
• Puheen monotonisuuteen ja artikulaatioon ei havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta.

Bilbaossa sijaitsevalla puheterapian vastaanotollamme voimme arvioida puheen ja nielemisen vaikeuksia (vastaanotot ovat espanjaksi).

08Lääkehoito

Parkinsonin taudin lääkehoito

Hoidon aloituksen suunnittelee yleensä neurologi. Lääkkeet valitaan yksilöllisesti iän, taudin vaikeusasteen ja muiden sairauksien mukaan. Mikään hoitomuoto ei paranna tautia tai pysäytä sen kulkua, vaan hoito on oireenmukaista, joten lääkehoitoa voidaan lykätä vaiheeseen, jossa taudista on selvää toiminnallista haittaa.

• Tehokkain lääke on levodopa, joka suurentaa aivojen dopamiinipitoisuutta; kaikki sairastavat tarvitsevat sitä jossain sairautensa vaiheessa.
• Dopamiiniagonisteja käytetään nuorempien (yleensä alle 60-vuotiaiden) ensisijaislääkkeinä.
• Lisäksi käytössä ovat COMT-estäjät ja MAO-B-estäjät.
• Täydellinen oireettomuus ei ole hoidon tavoite, koska pitkällä aikavälillä tulos on parempi, kun lääkehoito on viritetty hieman tehokkainta vähäisemmäksi.
• Lääkkeiden haittoja voivat olla pakkoliikkeet, impulssikontrollihäiriöt ja harhat, ja riski kasvaa annoksen myötä.
• Vaikeimmissa tapauksissa voidaan käyttää syväaivostimulaatiota, ohutsuoleen annosteltavaa lääkettä, infuusiohoitoja tai kohdennettua ultraäänihoitoa erikoistuneissa yksiköissä.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Terveyskirjasto mainitsee puheterapian yhtenä kuntoutuksen muotona nielemisvaikeuksien ja äänen voiman heikkenemisen vuoksi. Cochrane-katsaus tarkasteli puheterapian tehoa Parkinsonin taudin puhevaikeuksiin lumehoitoon tai hoitamattomuuteen verrattuna.

• Katsaukseen löytyi vain kolme satunnaistettua tutkimusta ja 63 osallistujaa.
• Äänen voimakkuuden paraneminen oli tutkijoiden mukaan todennäköisesti kliinisesti merkittävää.
• Pienten potilasmäärien ja menetelmällisten puutteiden vuoksi näyttö ei kuitenkaan riitä vahvistamaan tai kumoamaan puheterapian tehoa.
• Katsauksen mukaan tarvitaan suuri, hyvin suunniteltu tutkimus, jossa osallistujia seurataan vähintään puoli vuotta.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat Parkinsonin taudista

• Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä liikehäiriösairaus, joka alkaa tavallisimmin 50–70 vuoden iässä.
• Pääoireet ovat lepovapina, liikkeiden hidastuminen ja lihasjäykkyys, aluksi yleensä toispuolisina.
• Diagnoosi on kliininen; verikokeet ja tavallinen aivokuvaus ovat normaalit.
• Lääkkeillä oireet saadaan normaalisti hyvin hallintaan, mutta tauti ei parane.
• Säännöllinen liikunta sekä fysio-, toiminta- ja puheterapia vähentävät haittoja ja tukevat arkea.