Mononukleoosi (pusutauti): oireet ja tarttuminen

01Mikä se on

Mikä mononukleoosi on?

Terveyskirjaston (Lääkärikirja Duodecim) mukaan mononukleoosi on viruksen aiheuttama kuumetauti, johon aikuisilla liittyy useimmiten nielurisatulehdus, imusolmukkeiden yleinen suureneminen ja oireeton maksatulehdus. Taudin aiheuttaa Epstein–Barrin virus (EBV).

Lähes kaikki suomalaiset saavat EBV-tartunnan, mutta harvempi kuin joka viides sairastaa niin tyypillisen mononukleoosin, että tauti tunnistetaan. Yleisin mononukleoosi on 15–25 vuoden iässä. Pikkulapsilla tartunta menee yleensä ohi ilman oireita tai aiheuttaa vain lievän kuumetaudin, ja vanhemmilla oireet ovat voimakkaammat. Alle sadasosa nielutulehduksista johtuu mononukleoosista.

02Tarttuminen

Miten mononukleoosi tarttuu?

Terveyskirjaston mukaan virus siirtyy ihmisestä toiseen syljen välityksellä, mistä tulee lempinimi suutelutauti tai pusutauti.

• puolet saa tartunnan ennen viidettä ikävuotta, oletettavasti vanhemmiltaan,
• toinen vilkas tartuntojen kausi on nuori aikuisuus, jolloin ainakin suutelu levittää virusta,
• virus jää tartunnan saaneille eliniäksi, ja ajoittain sitä erittyy oireettomienkin sylkeen, joten tartunnat leviävät ketjuna ja huomaamatta,
• itämisaika on tavallisesti 1–3 viikkoa, mutta se voi olla pidempikin.

Mononukleoosipotilaan läheiset eivät ole erityisessä tartuntavaarassa. Sairastavaa ei tarvitse eristää, eikä tauti aiheuta tartuntariskiä esimerkiksi perhepiirissä, päivähoidossa tai kouluissa, koska virusta on oireettomillakin. Tartunnan lähde jää yleensä tuntemattomaksi.

03Oireet

Mononukleoosin oireet

Terveyskirjaston mukaan tyypillisiä oireita ovat:

• korkea kuume,
• turvonneet niska- ja kaularauhaset sekä muiden taivepaikkojen imusolmukkeet,
• peitteinen, kivulias nielurisatulehdus,
• lihas- ja vatsakipu,
• taudin ensipäivinä silmäluomien turvotus joka kuudennella potilaalla,
• punapilkkuinen ihottuma joka kymmenennellä.

Pikkulapsilla ainoat oireet ovat usein kuume ja suurentuneet kaulan imusolmukkeet, minkä vuoksi heillä taudin syy jää useimmiten tunnistamatta. Joskus mononukleoosia voi seurata voimakaskin uupumus muutaman kuukauden ajan, eikä sen syytä tiedetä.

04Komplikaatiot

Perna, maksa ja harvinaiset komplikaatiot

Terveyskirjaston mukaan perna yleensä suurenee imusolmukkeiden tavoin. Tällöin se on tavallista hauraampi ja voi puhjeta tavallista herkemmin tapaturmien yhteydessä, mutta pernan repeäminen on hyvin harvinaista.

• maksatulehdus on yleinen osa infektiota, oireeton ja todetaan vain laboratoriokokein; se ei vahingoita pysyvästi maksaa,
• silmänvalkuaisten kellastumista nähdään noin 5 prosentilla,
• aivokalvotulehdus, aivotulehdus ja sydänlihastulehdus ovat harvinaisia ja esiintyvät lähinnä, jos tauti saadaan yli 25 vuoden iässä.

Imusolmukkeiden suureneminen voi herättää epäilyn lymfoomasta tai muista verisolutaudeista, minkä vuoksi diagnoosi on usein tärkeä, vaikka tauti paraneekin itsestään. Mononukleoosin kaltainen infektio voi johtua myös sytomegaloviruksesta tai toksoplasmasta, tai se voi olla HIV-infektion ensimerkki.

05Tunnistaminen

Miten mononukleoosi tunnistetaan?

Terveyskirjaston mukaan lääkäri voi tyypillisessä tapauksessa tunnistaa mononukleoosin kuumeen ja oireiden perusteella. Yleiset imusolmukesuurentumat erottavat sen angiinasta.

• valkosolujen erittelylaskennassa nähdään ylimäärin suuria yksitumaisia soluja, mistä taudin nimi tulee,
• vastaanotolla tehtävä pikatesti tunnistaa 80–90 prosenttia aikuisten tapauksista, mutta alle 10-vuotiailla se on usein ja alle 2-vuotiailla valtaosalla negatiivinen, ja se tunnistaa huonosti myös yli 30-vuotiaiden taudit,
• negatiivinen pikatesti ei siis ole luotettava; selkein varmistus on Epstein–Barrin viruksen vasta-aineiden tutkiminen,
• CRP on tavallisesti normaali tai hieman koholla, ja maksa-arvot ovat koholla neljällä viidestä.

Tärkeää on erottaa mononukleoosi streptokokin aiheuttamasta angiinasta, johon tarvitaan antibioottihoito.

06Kotihoito

Mononukleoosin hoito kotona

Terveyskirjaston mukaan nuorilla ja aikuisilla mononukleoosi on korkeakuumeinen tauti, ja usein vuodelepo on aluksi tarpeen. Sairausloman pituus on yleensä 1–3 viikkoa. Oireisiin auttavat:

• runsas veden tai mehujen juominen, joka auttaa kuumeeseen ja kurkkukipuun ja ehkäisee kuivumista,
• tarpeen mukaan otettava tulehduskipulääke, esimerkiksi ibuprofeeni, kipuun ja kuumeeseen; se voi vähentää myös turvotusta ja helpottaa syömistä ja juomista,
• kurlaus suolavedellä: teelusikallinen suolaa lasilliseen lämmintä vettä.

Kovaa fyysistä rasitusta ja kontaktilajeja kannattaa välttää kolmen viikon ajan, koska suurentunut perna saattaa revetä, mistä seuraa vakava verenvuoto ja välitön sairaalahoidon tarve. Oireet helpottuvat pääosin kymmenessä päivässä.

07Lääkkeet

Auttavatko antibiootit tai viruslääkkeet?

Terveyskirjaston mukaan antibiootit eivät lievitä oireita eivätkä lyhennä taudin kestoa. Joka viidennellä potilaalla nielussa on samaan aikaan angiinaa aiheuttava streptokokki, minkä vuoksi antibioottikuuri voidaan joskus antaa. Ihottuma ilmaantuu lähes aina, jos potilas käyttää sairauden aikana amoksisilliinia; kyse ei ole lääkeallergiasta vaan lääkkeen ja viruksen yhteisvaikutuksesta.

Cochrane-katsauksen (De Paor ym. 2016, seitsemän tutkimusta, 333 osallistujaa) mukaan viruslääkkeiden teho on epävarma ja näytön laatu hyvin heikko. Toisen Cochrane-katsauksen (Rezk ym. 2015) mukaan näyttö kortisonin tehosta oireiden hallinnassa on riittämätön. Kahdessa tutkimuksessa kortisoni vähensi kurkkukipua 12 tunnin kohdalla, mutta hyöty ei säilynyt.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Lähteiden välillä on muutama ero:

• Ihottuma ja amoksisilliini: Terveyskirjaston mukaan ihottuma ilmaantuu lähes aina, jos potilas käyttää amoksisilliinia. Israelilaisessa sairaalassa hoidettujen lasten aineistossa (Chovel-Sella ym. 2013, 238 lasta) amoksisilliinia saaneista ihottuma tuli 29,5 prosentille, mikä on selvästi vähemmän kuin aiemmin raportoidut noin 90 prosenttia.
• Viruslääkkeet: Terveyskirjaston mukaan taudin hoitoon ei yleensä käytetä viruslääkkeitä. Cochrane-katsauksessa viruslääkkeet lyhensivät lääkärin arvioimaa toipumisaikaa keskimäärin viidellä päivällä, mutta tulos oli epävarma eikä välttämättä kliinisesti merkittävä.
• Toipumisaika: Terveyskirjaston mukaan tauti paranee yleensä 1–3 viikossa, mutta kuumeilu voi kestää 4–6 viikkoa. Cochrane-katsauksen mukaan oireet voivat kestää kuukauden tai pidempään, ja väsymys voi jatkua noin kymmenellä prosentilla vielä kuuden kuukauden kohdalla.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat mononukleoosista

• Mononukleoosin aiheuttaa Epstein–Barrin virus, joka tarttuu syljen välityksellä.
• Sairastavaa ei tarvitse eristää, koska virusta on oireettomillakin.
• Tyypillisiä oireita ovat korkea kuume, turvonneet imusolmukkeet ja peitteinen nielurisatulehdus.
• Negatiivinen pikatesti ei sulje tautia pois.
• Hoitona ovat lepo, juominen ja kipulääke; antibiootit eivät auta itse tautiin.
• Kovaa rasitusta ja kontaktilajeja vältetään kolme viikkoa pernan vuoksi.