Kihti ja ruokavalio: mitä syödä ja mitä välttää

01Mikä se on

Mikä on kihti?

Kihti johtuu virtsahapon suolojen eli uraattien kiteytymisestä nivelen sisällä. Uraatti alkaa kiteytyä, kun sen pitoisuus veressä nousee yli 410 µmol/l. Mitä korkeampi uraattiarvo on, sitä suurempi on riski sairastua kihtiin.

Kihti on maailmanlaajuisesti yleisin niveltulehdus. Länsimaissa sitä on noin 2–3 %:lla aikuisista, ja valtaosa potilaista on keski-ikäisiä tai vanhempia miehiä. Iän myötä kihtiä tavataan enenevässä määrin myös iäkkäillä naisilla.

Uraatti on puriiniaineenvaihdunnan lopputuote. Puriineja saadaan ruoasta, ja niitä syntyy myös solujen normaalista tuhoutumisesta. Uraatti poistuu elimistöstä lähinnä munuaisten kautta.

02Syyt

Mikä nostaa virtsahappoa?

Korkea uraattipitoisuus johtuu virtsahapon tuotannon lisääntymisestä tai sen erityksen vähenemisestä munuaisten kautta. Terveyskirjaston mukaan virtsahapon tuotantoa lisäävät:

• metabolinen oireyhtymä (lihavuus, korkea verenpaine, tyypin 2 diabetes ja suuret rasva-arvot),
• alkoholinkäyttö, erityisesti olut,
• runsaasti puriineja sisältävä ruokavalio, esimerkiksi liha, pikkukalat, äyriäiset ja makeat juomat,
• jotkin harvinaiset perinnölliset aineenvaihduntahäiriöt.

Virtsahapon eritystä vähentävät munuaisten vajaatoiminta, alkoholi ja monet lääkkeet, erityisesti nesteenpoistolääkkeet. Runsas sokerilla makeutettujen juomien käyttö voi altistaa kihdille, ja myös perintötekijät vaikuttavat.

03Puriinit

Puriinipitoiset ruoat: mitä välttää?

Tiedot siitä, missä ruoissa on runsaasti puriineja, vaihtelevat hieman lähteen mukaan. Terveyskirjaston mainitseman yhdysvaltalaisen tietokannan mukaan runsaasti puriineja sisältävät:

• olut,
• kalan ja siipikarjan nahka,
• sisäelimet,
• riista ja hanhi,
• hiivavalmisteet (ei koske leivinhiivaa).

Herkkyys kihtioireille on yksilöllistä, mutta suurin osa kihtiä sairastavista voi käyttää näitä tuotteita satunnaisesti kohtuullisina kerta-annoksina. Olutta on kuitenkin syytä välttää kokonaan, koska siinä on varsin runsaasti puriineja.

04Kohtuudella

Ruoat, joita voi käyttää kohtuudella

Kohtalaisesti puriineja sisältäviä ruokia voi yleensä käyttää säännöllisemmin, kunhan kerta-annokset ovat kohtuullisia. Niitä ovat muun muassa:

• liha, nahaton siipikarja ja nahaton kala,
• äyriäiset,
• kuivatut herneet, pavut ja linssit,
• liha- ja kalaliemet,
• kaura sekä vehnänalkiot ja -leseet,
• kukkakaali, parsa, pinaatti, sienet ja vihreät herneet.

Kihtikohtauksen aikana näiden ruokien ohjeellisena päivittäisenä enimmäismääränä on pidetty 150 grammaa.

05Mitä syödä

Mitä kihtiä sairastava voi syödä?

Terveyskirjaston mukaan kihtiä sairastavan on hyvä suosia:

• täysjyväviljatuotteita,
• rasvattomia ja vähärasvaisia maitotuotteita,
• kasviöljyjä ja sydänmerkkikriteerit täyttäviä, vähintään 60 % rasvaa sisältäviä leipärasvoja,
• marjoja ja hedelmiä sekä useimpia kasviksia.

Kananmuna sopii kihtipotilaalle, mutta jos veren kolesteroli on koholla, kohtuus on hyvä muistaa: enintään 3–4 kananmunaa viikossa. Runsasproteiinista ruokavaliota ei suositella.

Ruokavaliota on tärkeää rajoittaa vain sen verran kuin oireiden hallitsemiseksi on tarpeen. Bilbaossa sijaitsevalla ravitsemuksen vastaanotollamme autamme laatimaan kihtiin sopivan ruokavalion (vastaanotot ovat espanjaksi).

06Paino ja juomat

Laihdutus, juominen ja alkoholi

• Laihdutus: jo 5–10 %:n painonpudotus helpottaa kihdin hoitoa. Laihtumisen tulee tapahtua hitaasti, ½–1 kg viikossa, koska nopea laihduttaminen lisää virtsahappoa ja voi aiheuttaa kihtikohtauksen. Paasto ei sovi kihtipotilaalle.
• Juominen: noin 1,5–2 litraa nestettä päivässä on hyvä määrä, jollei nesteen saannille ole terveydellistä rajoitusta. Aterioiden välissä juoman on hyvä olla vettä.
• Alkoholi: se lisää virtsahapon muodostumista ja vähentää sen erittymistä, joten sitä käytetään korkeintaan satunnaisesti ja kohtuullisena kerta-annoksena, esimerkiksi lasillinen viiniä aterian yhteydessä.
• Suola: jos kihti johtuu nesteenpoistolääkkeistä, suolan vähentäminen vähentää yleensä niiden tarvetta.

Tehokkaalla ruokavaliohoidolla uraattiarvoa voidaan pienentää noin 50–100 µmol/l. Terveyskirjaston mukaan pelkkä laihdutus pienentää uraattipitoisuutta jopa tehokkaammin kuin hyvin toteutettu ruokavaliohoito.

07Kohtaus

Kihtikohtaus ja sen hoito

Akuutti kihtikohtaus alkaa nopeasti, usein yöllä, ja kipu on pahimmillaan noin puolen vuorokauden kuluessa. Useimmiten tulehtuu ukkovarpaan tyvinivel, muu jalkaterän nivel, nilkka tai polvi. Nivel punoittaa, turpoaa ja kuumottaa. Kohtauksen voivat laukaista kylmä, rasitus tai vamma, leikkaus, infektiot, nesteenpoistolääkkeet tai runsaasti puriineja sisältävä ateria, usein alkoholin kanssa.

Kipua voi hoitaa jääpussilla ja levolla, ja ilman reseptiä saatavat tulehduskipulääkkeet toimivat melko tehokkaasti. Lääkäri voi määrätä myös lyhyen kortisonikuurin tai ruiskuttaa kortisonia niveleen.

Alkuvaiheessa kohtaukset tulevat yleensä yhteen niveleen ja kestävät joitakin päiviä tai korkeintaan kaksi viikkoa. Jos hoito on riittämätöntä, kohtaukset voivat myöhemmin yleistyä ja vaikeutua, ja vuosien mittaan kihti voi kroonistua. Ihon alle voi muodostua kihtikyhmyjä, ja noin 10–15 %:lla kihtiä sairastavista on virtsatiekiviä.

Jos kohtaukset uusivat eikä uraattia saada elintavoilla alle tavoitteen 360 µmol/l, aloitetaan uraattipitoisuutta alentava lääkitys. Kihtiin sairastuneilla on tavallista enemmän sydän- ja verisuonitauteja, joiden riskitekijöihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Tyypillisten oireiden perusteella akuutti kihti voidaan todeta ilman erityisiä tutkimuksia. Veren suuri uraattipitoisuus nivelkipuisella ei kuitenkaan yksin merkitse kihtiä: varma diagnoosi saadaan, kun kipeästä nivelestä imetyssä nesteessä todetaan mikroskoopilla uraattikiteitä.

08Tutkimus

Mitä tutkimus kertoo elintapamuutoksista?

Cochrane-katsaus (Moi ym., 2013) etsi satunnaistettuja tutkimuksia elintapamuutoksista kroonisen kihdin hoidossa. Mukaan löytyi vain yksi tutkimus, jossa oli 120 osallistujaa:

• siinä verrattiin erityisillä maitoproteiineilla rikastettua rasvatonta maitojauhetta tavalliseen maitojauheeseen ja laktoosijauheeseen kolmen kuukauden ajan,
• kihtikohtausten määrä väheni kaikissa ryhmissä, eikä ryhmien välillä ollut eroa,
• kohtausten kipu lievittyi rikastetussa ryhmässä hieman enemmän, mutta ero oli tuskin kliinisesti merkittävä,
• yleisimmät haitat olivat ruoansulatuskanavan oireita.

Kirjoittajien mukaan havainnoivista tutkimuksista on hyvää näyttöä elintapatekijöiden yhteydestä kihdin syntyyn, mutta satunnaistettuja tutkimuksia on liian vähän elintapamuutosten tueksi tai niitä vastaan.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Lähteet eroavat muutamassa kohdassa:

• Näyttö ruokavaliosta: Terveyskirjaston mukaan tehokas ruokavaliohoito pienentää uraattia noin 50–100 µmol/l, ja ruokavaliota suositellaan kaikille. Cochrane-katsauksen mukaan satunnaistettuja tutkimuksia elintapamuutoksista kroonisessa kihdissä on liian vähän, ja ainoa tutkimus koski maitojauhetta.
• Juomamäärä: Terveyskirjaston ravitsemusartikkelissa hyväksi määräksi mainitaan noin 1,5–2 litraa päivässä, kihtiartikkelissa vähintään 2 litraa vuorokaudessa.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat kihdistä ja ruokavaliosta

• Kihtiä sairastavalle sopii terveyttä edistävä ruokavalio pienin muutoksin.
• Puriinipitoisia ruokia, kuten sisäelimiä ja riistaa, käytetään vain satunnaisesti.
• Olutta on syytä välttää kokonaan, ja muuta alkoholia käytetään korkeintaan satunnaisesti.
• Ylipainoa pudotetaan hitaasti, ½–1 kg viikossa; paasto ei sovi.
• Riittävä juominen on tärkeää, aterioiden välissä mieluiten vettä.
• Jos kohtaukset uusivat, lääkäri voi aloittaa uraattia alentavan lääkityksen.