Kiertäjäkalvosin: olkapään kipu ja kuntoutus

01Mikä se on

Mikä kiertäjäkalvosin on?

Kiertäjäkalvosin on neljän lapaluun lihaksen jänteiden muodostama kokonaisuus: lavan aluslihas, ylempi lapalihas, alempi lapalihas ja pieni lapalihas. Terveyskirjaston (Lääkärikirja Duodecim) mukaan nämä lihakset painavat olkaluun päätä lapaluun nivelpintaa vasten ja pitävät sen nivelkuopassa. Olkanivelen kapseli on niin väljä, että nivelsiteiden tuki ei yksin riitä, vaan oleellinen osa tuesta tulee olkaseudun lihaksista.

Kiertäjäkalvosinoireyhtymä on yleisin olkapään sairaus. Se on alle 40-vuotiailla harvinainen, mutta yleistyy 40. ja erityisesti 50. ikävuoden jälkeen ja on yleisimmillään 60–80 vuoden iässä. Vaivaa esiintyy naisilla hieman yleisemmin, ja useammin vallitsevassa ja oikeassa yläraajassa.

02Syyt

Miksi kiertäjäkalvosin kipeytyy?

Terveyskirjaston mukaan vaurio- ja tulehdusmuutos syntyy kohtaan, jossa kiertäjäkalvosinjänteet kiinnittyvät olkaluuhun. Ikääntyessä jänteen rappeuma heikentää sen lujuutta, ja vaurioiden paraneminen hidastuu. Vaiva voi alkaa myös olkapään venähdyksestä tai kaatumisesta käden tai olkapään päälle.

Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan riskiä suurentavat:

• olkapäätä kuormittavat suuret voimat ja toistoliikkeet,
• olkavarren pitäminen pitkään kohoasennossa työssä tai harrastuksissa,
• ikääntyminen, naissukupuoli ja metabolinen oireyhtymä,
• tupakointi, joka heikentänee kiertäjäkalvosinta.

Läpäiseviä repeämiä on todettu noin joka neljännellä 60-vuotiaalla ja puolella 80-vuotiaista, ja repeämä voi olla myös oireeton.

03Oireet

Kiertäjäkalvosinvaivan oireet

Tavallisin oire on Terveyskirjaston mukaan liikekipu olkapään ja olkavarren yläulkoreunassa. Tyypillistä on, että:

• käsi ei nouse normaalisti sivulle esimerkiksi paitaa pukiessa,
• kevyenkin taakan, kuten astian, mapin tai kirjan, nostaminen sivusuuntaan on kivuliasta,
• toistuvat nostot kotona, työssä ja harrastuksissa, kuten kuntosalilla, lisäävät kipua ja jälkisärkyä,
• yöllä, varsinkin kyljellä maatessa, olkapää särkee ja häiritsee unta.

Jos kyseessä on koko jänteen läpäisevä repeämä, käden liike voi olla rajoittunut ja voima alentunut.

04Toteaminen

Miten vaiva todetaan?

Diagnostiikka perustuu esitietoihin ja lääkärin tutkimukseen. Terveyskirjaston mukaan olkavarren aktiivinen liike sivulle on kivulias 60–120 asteen välillä (kipukaarioire), kun taas passiivinen liikelaajuus, jossa joku muu liikuttaa kättä, on normaali ja selvästi kivuttomampi. Repeämässä loitonnus tai ulkokierto on lisäksi heikko.

Kuvantamisista ensisijainen on olkanivelen röntgenkuva, jota tarvitaan, jos kipu on kestänyt kuukausia tai taustalla on tapaturma. Kaikututkimuksella voidaan todeta repeämä, ja magneettitutkimus on monipuolisin menetelmä.

05Omahoito

Omahoito alkuvaiheessa

Olkapääkivun hoito on alkuvaiheessa pääasiassa omahoitoa, jonka ohjaa lääkäri tai fysioterapeutti. Terveyskirjaston ja Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan keinoja ovat:

• oireita aiheuttaneiden liikkeiden lopettaminen tai merkittävä vähentäminen, erityisesti käden kohoasennon ja sivulle noston,
• kylmähoito, esimerkiksi jäämurskepakkaus pyyhkeen sisällä 10 minuuttia kerrallaan useita kertoja päivässä,
• liikelaajuuksien läpikäynti pari kertaa päivässä kivun sallimissa rajoissa,
• kipeän käden käyttö kivun sallimissa rajoissa,
• työasennon ja ryhdin korjaus.

Ensisijainen kipulääke on parasetamoli, jos kipu ei ole voimakas. Terveyskirjaston mukaan tulehduskipulääke suun kautta on useimmiten tarpeen, jos sille ei ole vasta-aiheita. Potilasversion mukaan opioideja ei suositella.

06Harjoittelu

Terapeuttinen harjoittelu ja jumppa

Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan terapeuttinen harjoittelu on tärkein hoito, ellei omahoito auta. Se edistää pehmytkudosten paranemista, lievittää kipua, parantaa olkapään, lapaluun tukilihasten ja keskivartalon lihasten hallintaa ja palauttaa olkanivelen liikkuvuuden. Terveyskirjaston mukaan kiertäjälihasten ja lapaluuhun kiinnittyvien lihasten voimistavalla ohjelmalla on usein voitu vähentää liikekipua ja parantaa toimintakykyä.

• Hoitojakson tulee olla vähintään 3 kuukautta ja harjoitteiden yksilöllisiä.
• Harjoitella voi yksin tai pienryhmässä fysioterapeutin vastaanotolla, salilla tai kotona.
• Itsenäistä harjoittelua jatketaan säännöllisesti terapiajakson aikana ja sen jälkeen.
• Fysioterapialähetettä harkitaan, jos oireet ovat kestäneet 4–6 viikkoa.

Bilbaossa sijaitsevalla fysioterapian vastaanotollamme ohjaamme olkapään terapeuttista harjoittelua (vastaanotot ovat espanjaksi).

07Muu hoito

Pistos, muut hoidot ja leikkaus

Terveyskirjaston mukaan lääkäri voi tehostaa hoitoa, jos oireet ovat jatkuneet 3–4 viikkoa. Olkapään ulkoreunalle voidaan antaa puudute-glukokortikoidiruiske, jonka vaikutus alkaa noin kahden vuorokauden kuluttua ja jonka voi tarvittaessa uusia 3–4 viikon kuluttua. Satunnaistetun tutkimuksen perusteella harjoittelu yhdistettynä ruiskeeseen on tehokkaampaa kuin pelkkä harjoittelu.

• Kinesioteippauksella ja akupunktuurilla voi olla lyhytaikaista vaikutusta kipuun ja liikkeisiin.
• Fysikaalisista laitehoidoista, kuten ultraäänestä, sähköstä ja laserista, ja kuivaneulauksesta ei ole todettu hyötyä.
• Olkalisäkkeen avarrusleikkaus ei tuota lisähyötyä ohjattuun harjoitteluun verrattuna.
• Rappeumaperäisessä repeämässä leikkausta harkitaan, jos vaikea kipu tai toiminnallinen haitta ei helpotu omahoidolla ja fysioterapialla noin 3–6 kuukaudessa.
• Ilman läpäisevää repeämää leikkauksesta ei ole hyötyä.

08Tutkimus

Mitä tutkimus sanoo harjoittelusta?

Cochrane-katsaus (Page ym. 2016) kokosi 60 tutkimusta, joissa oli 3 620 kiertäjäkalvosinvaivaa sairastavaa. Katsauksen havainnot:

• vain yksi korkealaatuinen tutkimus vertasi tavanomaista manuaalisen terapian ja harjoittelun yhdistelmää lumehoitoon, eikä se löytänyt kliinisesti merkittäviä eroja,
• heikkolaatuisen näytön perusteella harjoittelun vaikutukset voivat olla samankaltaisia kuin glukokortikoidiruiskeen ja avarrusleikkauksen,
• ruiskeen saaneet kokivat hoidon onnistuneen useammin 11 viikon ajan,
• haittoja oli manuaalisessa terapiassa ja harjoittelussa useammin kuin lumehoidossa, mutta ne olivat lieviä, kuten lyhytaikaista kipua hoidon jälkeen,
• yksi harjoittelutapa oli harvoin toista tehokkaampi.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Lähteiden välillä on eroja erityisesti harjoittelun ja lääkkeiden painotuksessa:

• Harjoittelun teho: Käypä hoito -suosituksen potilasversio pitää terapeuttista harjoittelua tärkeimpänä hoitona. Cochrane-katsauksen ainoa korkealaatuinen lumevertailu ei löytänyt kliinisesti merkittäviä eroja, ja muu näyttö oli heikkolaatuista.
• Harjoittelu ja ruiske: Terveyskirjaston mukaan harjoittelu ja ruiske yhdessä on tehokkaampaa kuin pelkkä harjoittelu. Cochrane-katsauksen mukaan yhdistelmän lisähyödystä pelkkään ruiskeeseen verrattuna ei voida olla varmoja hyvin heikkolaatuisen näytön vuoksi.
• Kipugeelit: Terveyskirjaston mukaan paikalliset kipugeelit lievittävät kipua; potilasversion mukaan niiden tehoa ei ole juuri tutkittu olkapäävaivoissa.
• Kipulääke suun kautta: Terveyskirjasto pitää tulehduskipulääkettä useimmiten tarpeellisena, potilasversio korostaa parasetamolia ensisijaisena ja haittavaikutusten huomioimista.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat kiertäjäkalvosimesta

• Kiertäjäkalvosinoireyhtymä on yleisin olkapään sairaus ja yleistyy 40 ikävuoden jälkeen.
• Kipu tuntuu käden noustessa sivulle ja usein öisin.
• Alkuvaiheessa hoito on omahoitoa: kuormituksen vähentämistä, kylmää ja kipulääkettä.
• Ohjattua harjoittelua jatketaan vähintään 3 kuukautta.
• Noin puolet uusista olkakivuista paranee 2–3 kuukaudessa.
• Leikkausta harkitaan lähinnä läpäisevässä repeämässä, jos muu hoito ei auta.