D-vitamiinin puutos: oireet ja ruokavalio

01D-vitamiini

Mitä D-vitamiini on?

Tärkein D-vitamiini on D3-vitamiini, jota kesällä syntyy runsaasti ihossa auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta. Maksa valmistaa siitä varastomuotoa, kalsidiolia, jonka veripitoisuus kuvaa D-vitamiinin saannin riittävyyttä. Munuaisissa varastomuoto muuttuu kalsitrioliksi, joka on D-vitamiinin aktiivinen muoto.

• D-vitamiinia tarvitaan muun muassa luuston terveyteen ja immuunipuolustukseen.
• Noin 1 000 geeniä lähes kaikissa kudoksissa muuttaa ilmentymistään D-vitamiinin vaikutuksesta.
• Kasvikunnan D2-vitamiinia on ravinnossa niin vähän, että täysin kasvisruokavaliota noudattavien tulee käyttää D-vitamiinivalmisteita pimeänä talviaikana.
• Aktiivista muotoa ei käytetä vitamiinilisänä, koska riskinä on kalsiumin liikamäärä veressä.

02Raja-arvot

Milloin on kyse D-vitamiinin puutoksesta?

Kaikki alan tutkijat hyväksyvät, että veren kalsidiolipitoisuus alle 50 nmol/l merkitsee D-vitamiinin puutosta. Ruokaviraston mukaan yli 50 nmol/l on riittävä. Suomen yleiset viitearvot ovat 40–80 nmol/l, mutta ne eivät ole osoitus terveydestä, vaan kertovat siitä, että pimeä talvi aiheuttaa puutoksen suurelle osalle väestöstä.

• Hoitotutkimuksissa ikääntyneiden osteoporoosiin liittyvät murtumat estyivät merkittävästi vasta, kun kalsidioli oli yli 75 nmol/l.
• Osteoporoosia sairastavien tavoitetaso on Käypä hoito -suosituksen mukaan 75–120 nmol/l.
• Vuoden 2017 Finravinto-tutkimuksessa 29 %:lla miehistä ja 18 %:lla naisista pitoisuus ei ollut riittävä.
• Kalsidiolin tavoitearvosta ei ole täydellistä yksimielisyyttä.

03Oireet

D-vitamiinin puutoksen oireet

Luuston puutteellista mineralisaatiota on uuden tutkimustuloksen mukaan todettu kudosnäytteissä myös terveiksi itsensä tuntevilla henkilöillä, kun kalsidioli on alle 75 nmol/l. Aikuisilla D-vitamiinin puute on kuitenkin ollut melko harvinaista.

• Aikuisilla puute aiheuttaa luun pehmenemistä eli osteomalasiaa, jonka oireina ovat kivut etenkin selkärangan alueella ja joskus raajojen vähäinen käyristyminen.
• Lapsilla puute aiheuttaa riisitautia, joka on nykyään harvinainen tehokkaan ehkäisyn ansiosta.
• Infektiot: vaikeaan puutokseen (kalsidioli alle 25 nmol/l) liittyy suurentunut ylähengitystieinfektioiden riski.
• Luusto: puutos lisää lasten riisitaudin, aikuisten osteomalasian ja ikääntyneiden osteoporoosin vaaraa.

04Riskiryhmät

Kenellä D-vitamiinin puutoksen riski on suurin?

Vanhuksilla, erityisesti laitospotilailla, on D-vitamiinin puute jo siitä syystä, että he oleskelevat kesäisinkin vähän auringossa. Lisäksi D3-vitamiinin tuotanto ihossa on 70-vuotiaalla enää vain noin 30 % nuoren tuotannosta.

• Ne, jotka eivät käytä riittävästi D-vitaminoituja maitotuotteita ja ravintorasvoja; luomutuotteisiin ei yleensä lisätä D-vitamiinia.
• Nuoret vegaanit ja laihduttajat, jotka tarvitsevat riittävästi D-vitamiinia luustomassan kasvattamiseksi ennen 25. ikävuotta.
• Tummaihoiset, sillä tumma iho tuottaa Suomen auringossa D-vitamiinia huomattavasti heikommin, sekä peittävästi pukeutuvat.
• Ylipainoiset, joiden kalsidiolitasot ovat merkittävästi normaalipainoisia matalampia. Vastasyntyneellä tärkeä riskitekijä on äidin D-vitamiinin puutos.

05Aurinko

Aurinko ja D-vitamiini Suomessa

Iho tuottaa D-vitamiinia, kun UV-indeksi ylittää tason kolme. Etelä-Suomessa alle kolmen taso kestää syyskuusta huhtikuun puoleenväliin eli lähes kahdeksan kuukautta, joten suomalainen saa riittävästi D-vitamiinia auringosta käytännössä vain kesäkuukausina.

• Veren D-vitamiinipitoisuus puolittuu noin 3–6 viikossa, joten keskitalven viikko etelässä ei riitä koko pimeän ajan tarpeeseen.
• Käytännön sääntö on välttää ihon palamista: auringossa oleskellaan vain niin kauan, ettei synny punoitusta.
• Aurinkovoiteet estävät D-vitamiinin synteesille välttämättömän UVB-säteilyn pääsemisen iholle.
• Auringon tuottaman D-vitamiinin aiheuttamaa myrkytystä ei tunneta.

06Ruokavalio

D-vitamiini ruokavaliossa

D-vitamiinia on vaikea saada riittävästi ravinnosta. Luonnollista D3-vitamiinia on elintarvikkeista merkittävästi vain kalassa, ja kasvikunnan D2-vitamiinia ei elintarvikkeissa ole juuri lainkaan.

• Kala on ainoa luonnollinen ruoka, jossa D3-vitamiinia on merkittäviä määriä.
• Vitaminoidut tuotteet: Suomessa D3-vitamiinia lisätään nestemäisiin maitovalmisteisiin ja levitettäviin ravintorasvoihin.
• Sienet: joissakin sienissä, kuten kantarellissa ja torvisienissä, on D2-vitamiinia.
• Valmisteet: niiden käyttöä suositellaan, jos ravinto ei päivittäin sisällä vähintään puolta litraa vitaminoitua maitoa, vitaminoituja rasvalevitteitä ja kalaa ainakin kahdesti viikossa.

Bilbaossa sijaitsevalla ravitsemuksen vastaanotollamme arvioimme ruokavaliosi D-vitamiinin lähteet ja muun ravitsemuksen (vastaanotot ovat espanjaksi).

07Lisä ja mittaus

D-vitamiinilisä ja pitoisuuden mittaus

D-vitamiinilisästä on suositukset eri ikäisille Ruokaviraston verkkosivuilla. Kaikille alle kaksivuotiaille annetaan D-vitamiinilisää, ja sitä suositellaan kaikille 2–17-vuotiaille ympäri vuoden. Ruokavirasto suosittelee suurempaa saantia ikääntyneille (yli 75-vuotiaat), vähän ulkona oleskeleville, peitetysti pukeutuville ja tummaihoisille.

• Perusterveeltä D-vitamiinipitoisuutta ei tarvitse mitata, mutta saantisuosituksia on hyvä noudattaa erityisesti pimeänä vuodenaikana.
• Mittauksesta voi olla hyötyä esimerkiksi osteoporoosissa, munuaisten tai maksan vajaatoiminnassa, imeytymishäiriöissä, Crohnin taudissa, raskauden ja imetyksen aikana sekä tietyissä lääkehoidoissa.
• Yhden koon D-vitamiinihoitoa ei ole, koska tarve riippuu lähtötasosta, iästä, auringonsaannista, ihonväristä, ruokavaliosta ja painoindeksistä.
• Ennen D-vitamiinihoidon aloittamista olisi hyvä mitata veren kalsidioli, jonka pohjalta lääkäri määrittää sopivan annoksen.

08Liikasaanti

Voiko D-vitamiinia saada liikaa?

D-vitamiinin saanti ihosta tai perusruoasta ei voi aiheuttaa myrkytystä. Erittäin suuressa liikasaannissa D-vitamiini irrottaa kalsiumia luustosta, mutta tätä ei voi odottaa suomalaisten ravitsemustilanteessa tai valmisteiden ohjeenmukaisesta käytöstä.

• Viranomaiset ovat asettaneet turvalliselle päiväsaannille ylärajan.
• Myrkytyksen oireita ovat olleet ruokahaluttomuus, laihtuminen, yleinen heikkous, sekavuus, oksentelu ja nestevajaus.
• Viime aikoina raportoidut myrkytykset ovat liittyneet munuaispotilaiden saamaan aktiivisen D-vitamiinin liika-annokseen.
• Kerran vuodessa annetut suuret kerta-annokset eivät tutkimusten mukaan näytä estävän osteoporoottisia murtumia.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Terveyskirjasto, Cochrane-katsaus ja meta-analyysi arvioivat D-vitamiinilisän hyötyjä hieman eri tavoin:

• Murtumat: Terveyskirjaston mukaan useissa hoitotutkimuksissa D-vitamiinin lisäanto esti ikääntyneiden luiden haurastumista ja murtumia. Cochrane-katsauksen 53 tutkimuksen (91 791 osallistujaa) laadukkaan näytön mukaan pelkkä D-vitamiini tutkituilla annoksilla ja valmisteilla ei todennäköisesti estä lonkkamurtumia, mutta D-vitamiini yhdessä kalsiumin kanssa vähentää lonkkamurtumien riskiä hieman.
• Infektiot: meta-analyysin 25 tutkimuksessa (11 321 osallistujaa) D-vitamiinilisä vähensi äkillisten hengitystieinfektioiden riskiä, ja eniten hyötyivät hyvin vähäisen D-vitamiinitason omaavat. Terveyskirjaston mukaan suurentunut riski liittyy erityisesti vaikeaan puutokseen.
• Haitat: Cochrane-katsauksessa D-vitamiini ja kalsium yhdessä lisäsivät hieman ruoansulatuskanavan oireita ja munuaissairauksia, mutta eivät kuolleisuutta. Terveyskirjasto korostaa, että ruoasta ja auringosta saatu D-vitamiini ei aiheuta myrkytystä.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat D-vitamiinin puutoksesta

• D-vitamiinin puutoksesta puhutaan, kun veren kalsidioli on alle 50 nmol/l.
• Puute aiheuttaa aikuisille osteomalasiaa ja lapsille riisitautia, ja vaikeaan puutokseen liittyy infektioriski.
• Suomessa iho tuottaa D-vitamiinia auringosta käytännössä vain kesällä.
• Ravinnosta D-vitamiinia saa kalasta sekä vitaminoiduista maitovalmisteista ja ravintorasvoista.
• Riskiryhmiä ovat ikääntyneet, vähän ulkona olevat, tummaihoiset, peittävästi pukeutuvat ja vegaanit.
• Suositukset löytyvät Ruokavirastolta; erityisryhmien annoksen määrittää lääkäri.