Hyvänlaatuinen asentohuimaus: oireet ja asentohoito

01Mikä se on

Mitä hyvänlaatuinen asentohuimaus tarkoittaa?

Terveyskirjaston (Lääkärikirja Duodecim) mukaan hyvänlaatuisella asentohuimauksella tarkoitetaan sisäkorvaperäistä huimausta, joka johtuu toimintahäiriöstä sisäkorvan tasapainoelimessä. Pään kiertoliikkeitä aistivaan kaarikäytävään on päässyt sakkaa, joka saa aikaan virheaistimuksen ja lyhytkestoisen huimauksen asennonmuutoksen jälkeen.

Vaiva yleistyy iän myötä, ja se on naisilla noin kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Arvion mukaan 20 %:lla huimauksesta kärsivistä potilaista oireiden taustalla on hyvänlaatuinen asentohuimaus. Kansainvälisessä kirjallisuudessa vaivasta käytetään lyhennettä BPPV (benign paroxysmal positional vertigo).

02Oireet

Miltä asentohuimaus tuntuu?

Hyvänlaatuiseen asentohuimaukseen viittaa Terveyskirjaston mukaan huimaus, joka on:

• lyhytkestoinen, muutamasta sekunnista yleensä alle puoleen minuuttiin,
• tyypillisesti kiertävänä aistittava,
• alkanut asennonmuutoksen jälkeen, kuten makuulle mennessä, kylkeä käännettäessä tai päätä taakse taivutettaessa.

Oireiden voimakkuus vaihtelee, ja joskus mukana on pahoinvointia. Pitkäkestoisempi voimakas huimaus ei ole hyvänlaatuisen asentohuimauksen oire. On myös tavallista, että muista syistä johtuva huimaus voimistuu tai alkaa liikuttaessa tai päätä liikuteltaessa, joten pelkkä liikkeeseen liittyminen ei vielä kerro syytä.

03Syy

Mistä asentohuimaus johtuu?

Syynä on tasapainoelimen kaarikäytävään päätynyt sakka, jota kutsutaan myös hiekaksi, soraksi, kiviksi tai kiteiksi. Sakka liikkuu nesteen täyttämässä kaarikäytävässä, kun pään asentoa muutetaan, ja saa aikaan virheellisen aistimuksen pään kiertoliikkeestä.

Sakka on peräisin tasapainoelimen toisessa osassa, soikeassa rakkulassa (utriculus) olevasta geelimäisestä kalvosta. Terveyskirjaston mukaan se voi irrota esimerkiksi pään vamman, korvaleikkauksen tai sisäkorvasairauden jälkeen. Suurimmassa osassa tapauksista selvää taustasyytä ei kuitenkaan tule ilmi.

• Useimmiten (85–95 % tapauksista) sakka on takakaarikäytävässä.
• Harvemmin (5–15 % tapauksista) sakka on vaakasuorassa kaarikäytävässä.

04Toteaminen

Miten asentohuimaus todetaan?

Diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja lääkärin tekemään asentotestiin, jossa saadaan esiin huimaus ja siihen liittyvä silmävärve. Terveyskirjaston mukaan diagnoosi ei edellytä laboratorio- ja konetutkimuksia, mutta niitä saatetaan tarvita epäselvissä tai epätyypillisissä tilanteissa.

Yhdysvaltalainen korva-, nenä- ja kurkkutautien hoitosuositus (Bhattacharyya ym. 2017) kuvaa testin tarkemmin: takakaarikäytävän asentohuimaus todetaan, kun Dix–Hallpiken testi tuottaa huimauksen ja kiertävän, ylöspäin lyövän silmävärveen. Testissä potilas tuodaan istuma-asennosta selinmakuulle pää 45° käännettynä toiselle puolelle ja niska 20° ojennettuna, oireileva korva alaspäin. Jos testissä näkyy vaakasuoraa värvettä tai ei värvettä lainkaan, suositus neuvoo tekemään selinmakuulla pään kääntötestin vaakasuoran kaarikäytävän muodon selvittämiseksi.

05Asentohoito

Asentohoito: Epleyn ja Lempertin menetelmät

Hyvänlaatuista asentohuimausta hoidetaan asentohoidolla, jonka tarkoituksena on liikesarjan avulla saada sakka pois kaarikäytävästä. Terveyskirjaston mukaan asentohoidon voi tehdä lääkäri tai muu lääketieteellinen ammattihenkilö, esimerkiksi fysioterapeutti, tai sitä voi tehdä itse kotona. Silloin on syytä varmistua, että toimintakyky mahdollistaa itse tehdyt asentohoidot.

• Yleisintä, takakaarikäytäväperäistä muotoa hoidetaan yleisimmin Epleyn menetelmällä.
• Harvinaisempaa, vaakasuorasta kaarikäytävästä peräisin olevaa muotoa hoidetaan Lempertin menetelmällä.
• Asentohoitoa on suositeltavaa tehdä päivittäin 1–2 kertaa.
• Valtaosalla oireet poistuvat näin alle viikossa.

Terveyskirjastossa on videot ja kuvalliset ohjeet molemmista menetelmistä. Bilbaossa sijaitsevalla korva-, nenä- ja kurkkutautien vastaanotollamme arvioimme huimausta ja asentohuimausta (vastaanotot ovat espanjaksi).

06Kulku ja uusiutuminen

Paraneeko asentohuimaus itsestään ja uusiutuuko se?

Hoitamattomana hyvänlaatuinen asentohuimaus paranee Terveyskirjaston mukaan useimmiten muutamassa kuukaudessa. Jos se jää diagnosoimatta tai hoitamatta tai oireet pitkittyvät muusta syystä, kaatumisriski suurenee ja elämänlaatu heikkenee.

Uusiutuminen on melko tavallista jo vuoden kuluessa. Terveyskirjasto toteaa uusiutumisesta seuraavaa:

• uusiutumista ei voi ennaltaehkäistä,
• vaivan uusiutuessa asentohoidot ovat yhtä tehokkaita kuin aiemmin sairastetussa asentohuimauksessa,
• asentohoitoja ei ole tarpeen tehdä, kun asennonvaihtoihin liittyvää huimausta ei enää esiinny,
• oireettomana tehdyt asentohoidot eivät ehkäise uusiutumista.

Lääkkeistä ei Terveyskirjaston mukaan ole apua hyvänlaatuisessa asentohuimauksessa.

07Tutkimus

Mitä tutkimus sanoo Epleyn menetelmästä?

Cochrane-katsaus (Hilton ja Pinder 2014) kokosi 11 satunnaistettua tutkimusta, joissa oli yhteensä 745 aikuista potilasta, joilla oli takakaarikäytävän asentohuimaus. Katsauksen tulokset:

• huimaus hävisi kokonaan useammin Epleyn hoidon jälkeen kuin lumeliikkeen tai vertailuhoidon jälkeen: osuus nousi 21 %:sta 56 %:iin (vetosuhde 4,42),
• Dix–Hallpiken testi muuttui negatiiviseksi useammin Epleyn hoidon jälkeen (vetosuhde 9,62),
• Epleyn menetelmän tulokset olivat verrattavissa Semontin ja Gansin liikesarjoihin,
• yhdessä tutkimuksessa yksi Epleyn hoito tehosi paremmin kuin viikon ajan kolmesti päivässä tehdyt Brandt–Daroffin harjoitukset,
• vakavia haittoja ei ollut; pahoinvointia esiintyi liikesarjan aikana 16,7–32 %:lla, ja osa potilaista ei sietänyt liikkeitä kaularangan ongelmien vuoksi.

Katsauksen mukaan asentohuimaus uusiutui hoidon jälkeen usein (36 %). Tutkimukset olivat enimmäkseen pieniä ja seuranta-ajat melko lyhyitä.

08Suositukset

Mitä hoitosuositus neuvoo?

Yhdysvaltalainen hoitosuositus (Bhattacharyya ym. 2017) koskee 18 vuotta täyttäneitä. Se suosittaa vahvasti, että takakaarikäytävän asentohuimausta hoidetaan asentohoidolla tai potilas ohjataan sen tekevälle ammattilaiselle, ja se suosittaa vahvasti olemaan määräämättä asentorajoituksia asentohoidon jälkeen.

Lisäksi suositus neuvoo:

• erottamaan asentohuimauksen muista epätasapainon ja huimauksen syistä,
• arvioimaan tekijät, jotka vaikuttavat hoitoon, kuten heikentyneen liikkumis- tai tasapainokyvyn, keskushermoston sairaudet, kotona saatavan tuen puutteen ja suurentuneen kaatumisriskin,
• arvioimaan potilaan uudelleen kuukauden kuluessa,
• kertomaan potilaalle vaivan vaikutuksesta turvallisuuteen, uusiutumisen mahdollisuudesta ja seurannan tärkeydestä,
• välttämään kuvantamista ja tasapainoelimen tutkimuksia, jos diagnostiset kriteerit täyttyvät eikä muita oireita ole,
• välttämään rutiininomaista hoitoa tasapainoelimen toimintaa vaimentavilla lääkkeillä, kuten antihistamiineilla tai bentsodiatsepiineilla.

Vaihtoehtoina suositus mainitsee seurannan ensimmäisenä hoitona sekä tasapainokuntoutuksen joko itse tai ammattilaisen kanssa.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Lähteet ovat samaa mieltä asentohoidon merkityksestä, mutta painotukset eroavat:

• Seuranta vai hoito: Terveyskirjaston mukaan hoitamaton asentohuimaus paranee useimmiten muutamassa kuukaudessa, mutta hoitamattomana kaatumisriski suurenee. Yhdysvaltalainen suositus hyväksyy seurannan ensimmäiseksi hoidoksi, kunhan potilas arvioidaan uudelleen kuukauden kuluessa.
• Uusiutumisen yleisyys: Terveyskirjasto kuvaa uusiutumista melko tavalliseksi jo vuoden kuluessa; Cochrane-katsauksessa uusiutumia oli 36 %.
• Montako hoitokertaa: Terveyskirjasto suosittaa asentohoitoa 1–2 kertaa päivässä, koska se on usein toistettava. Cochrane-katsauksessa jo yksi Epleyn hoito oli tehokas, mutta katsaus ei vertaillut toistojen määrää.
• Itse tehtävät harjoitukset: Terveyskirjasto pitää kotona tehtyä asentohoitoa mahdollisena, kun toimintakyky sen sallii. Cochrane-katsauksessa Brandt–Daroffin kotiharjoitukset tehosivat heikommin kuin Epleyn hoito.

10Lyhyesti

Tärkeimmät asiat asentohuimauksesta

• Hyvänlaatuinen asentohuimaus on lyhyt, usein kiertävä huimaus asennonmuutosten jälkeen.
• Syynä on sakka sisäkorvan kaarikäytävässä, yleensä takakaarikäytävässä.
• Diagnoosi tehdään oireiden ja asentotestin perusteella ilman kuvantamista.
• Asentohoito, kuten Epleyn menetelmä, on hoidon perusta; lääkkeistä ei ole apua.
• Vaiva uusiutuu usein, mutta asentohoito tehoaa silloinkin.
• Hermoston oireet huimauksen yhteydessä vaativat kiireellisen arvion.