Ahmimishäiriö eli bulimia

01Määritelmä

Mikä ahmimishäiriö on?

Terveyskirjaston (Lääkärikirja Duodecim) mukaan bulimialla tarkoitetaan ruoan ahmintakohtauksia. Niille on ominaista tavallista suuremman, usein runsasenergisen, ruokamäärän syöminen lyhyessä ajassa ja samanaikainen tunne syömisen hallinnan puutteesta.

• ahminnan jälkeen ongelmasta kärsivä yleensä pyrkii kompensoimaan syömistään esimerkiksi oksentamalla, lääkkeillä tai pakonomaisella liikkumisella,
• ahmimiskohtaus voi olla satunnainen stressin tai tiettyjen mielialojen laukaisema kohtaus, mutta usein se on oire syömishäiriöstä,
• Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan bulimiaa sairastavalla on toistuvia ylensyömisjaksoja, joita esiintyy vähintään kolmen kuukauden ajan,
• syömishäiriöt jaetaan ahmintaoireisiin (esimerkiksi bulimia ja BED) ja rajoittaviin syömishäiriöihin (anoreksia ja ARFID).

02Erot

Ahmimishäiriö ja ahmintahäiriö eivät ole sama asia

Terveyskirjaston mukaan bulimiaa muistuttava häiriö on BED (binge eating disorder, ahmintahäiriö). Se eroaa bulimiasta siten, että siihen ei liity säännöllistä syömisen kompensointia, jolla ahmimisen lihottava vaikutus pyrittäisiin poistamaan.

• ahmimiskohtauksia voi esiintyä myös anoreksian (laihuushäiriö) yhteydessä,
• Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan bulimiassa voi esiintyä myös rajoittamisjaksoja tai esimerkiksi aterioiden väliin jättämistä, joka voi ylläpitää ahmintaa,
• vaikka henkilö ei täyttäisikään sairauksien kriteereitä, hänellä voi Terveyskirjaston mukaan olla merkittäviä ongelmia syömiskäyttäytymisessä ja liikunnassa; tällöin häiriö voidaan luokitella epätyypilliseksi tai tarkemmin määrittämättömäksi syömishäiriöksi.

03Oireet

Ahmimishäiriön oireet

Terveyskirjaston mukaan bulimialle on ominaista negatiivinen kehonkuva ja voimakas lihomisen pelko. Taustalla on korostuneen ahdistunut huoli kehon koon, muodon ja painon merkityksestä itsekuvan kannalta.

• jatkuvat ja usein viikoittain toistuvat ahmimiskohtaukset,
• itseaiheutettu oksentaminen sekä ulostus-, nesteenpoisto- tai muiden lääkkeiden liiallinen tai väärä käyttö,
• paastoaminen tai runsas liikunta painon nousun välttämiseksi,
• paino voi olla normaali tai vaihdella voimakkaasti ahmimisen ja paastoamisen vaihdellessa,
• Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan potilas kokee itsensä liian lihavaksi ja pelkää lihomista.

Terveyskirjaston mukaan bulimia ja BED jäävät helpommin huomaamatta kuin anoreksia. Henkilö voi peittää oksentelua ja ahmimista, ne koetaan usein hävettäviksi ja niistä on vaikeaa puhua.

04Esiintyvyys ja syyt

Kuka sairastuu ja miksi?

Terveyskirjaston mukaan bulimia on yleensä murrosikäisten tyttöjen ja nuorten naisten häiriö, mutta alkaa usein myöhemmin nuoruusiässä kuin anoreksia. Suomalaistutkimuksen mukaan bulimian on varhaisaikuisuuteen mennessä sairastanut 2,4 % naisista ja 0,16 % miehistä. Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan kuka tahansa voi sairastua syömishäiriöön sukupuolesta, iästä tai taustasta riippumatta.

Terveyskirjaston mukaan bulimia on monitekijäinen sairaus. Länsimaisen kulttuurin korostaman hoikkuusideaalin ja siihen pyrkivien dieettien ja liikunnan on arveltu olevan keskeisiä syitä.

• alttiutta on esitetty lisäävän perinnölliset tekijät, kuormittavat elämäntapahtumat, elämyshakuisuus, vaativat ja tunne-elämän epävakaat piirteet sekä itsetuntoon liittyvät ongelmat,
• vanhempien tai ystävien ruumiinkuvaan tai painoon liittyvät huomautukset tai kiusanteko voivat laukaista pakonomaisen laihduttamisen ja sen seurauksena syntyvän ahmimisen ja oksentamisen noidankehän.

05Seuraukset

Mitä seurauksia ahmimishäiriöllä voi olla?

Terveyskirjaston mukaan jatkuva pakonomainen oksentelu tai ummetus- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttö voivat aiheuttaa monenlaisia, jopa hengenvaarallisia, seurauksia.

• oksentelusta voi seurata hampaiden reikiintymistä, ikenien tulehduksia, sylkirauhasten turpoamista ja suun haavaumia,
• jatkuva oksentelu voi vatsahappojen vaikutuksesta vaurioittaa ruokatorven limakalvoa,
• heikotusta, vatsakipuja, nestehukkaa, sydämen rytmihäiriöitä sekä kuukautisten poisjäämistä tai epäsäännöllisyyttä,
• virtsaneritystä lisäävien lääkkeiden ja ummetuslääkkeiden käyttö saattaa johtaa kaliumin puutteeseen ja sydämen rytmihäiriöihin,
• ahmimishäiriöön liittyy usein muita psyykkisiä oireita, erityisesti masennus- ja ahdistusoireita.

Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan syömishäiriöt heikentävät suun ja hampaiden terveyttä ja aiheuttavat hampaiden vakavaa kulumista. Hampaiden kulumista voidaan lievittää huuhtomalla hampaat oksentelun jälkeen vedellä tai käyttämällä happamuutta neutraloivaa liuosta.

06Itsehoito

Itsehoito ja säännöllinen syöminen

Terveyskirjaston mukaan itsehoidossa keskeistä on laihduttelun lopettaminen ja täsmäsyöminen, joka perustuu syömisen säännöllisyyteen, riittävyyteen, monipuolisuuteen ja joustavuuteen.

• paastojaksot lisäävät riskiä syömisen riistäytymiselle hallitsemattomaksi ahmimiseksi,
• ahminta ja oksentelu muodostavat itseään ylläpitävän kierteen, minkä vuoksi riittävän, sallivan ja säännöllisen ruokarytmin noudattaminen on keskeinen osa itsehoitoa,
• ahmimisesta kärsivän kannattaa pyrkiä tunnistamaan ne sosiaaliset tilanteet tai tunnetilat, jotka laukaisevat ahmimisen,
• rentoutusmenetelmät voivat vähentää taustalla olevaa psyykkistä stressiä, ja mielihyvää tuottavien harrastusten löytäminen voi vähentää ahmimista,
• eristäytyminen ystävistä tai läheisistä lisää yksinäisyyttä ja sen mukanaan tuomaa pakonomaista syömistä.

Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan itse- ja omahoito soveltuvat hyvin erityisesti lieväasteisten ahmimisoireisten syömishäiriöiden ensivaiheen hoidoksi. Ruoka- tai oirepäiväkirjan pitäminen on yleensä hyödyllistä ahmintaoireisille.

07Hoito

Miten ahmimishäiriötä hoidetaan?

Terveyskirjaston mukaan bulimian hoito koostuu ravitsemusohjauksesta ja erilaisista yksilöllisesti suunnitelluista psykoterapioista tai perheterapioista. Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan hoito pyritään toteuttamaan avohoitona.

• ravitsemushoidon lähtökohtana on säännöllinen, salliva, joustava, määrältään riittävä ja monipuolinen ruokavalio,
• ravitsemushoidon lisäksi bulimian hoitoon suositellaan syömishäiriöön keskittyvää kognitiivis-behavioraalista terapiaa,
• nuoruusikäisillä bulimiaa sairastavilla perhepohjainen hoitomalli on tuloksellinen,
• tietoisuustaitojen harjoittamisesta voi olla hyötyä ahmintaoireisten syömishäiriöiden hoidossa,
• psykososiaalisen hoidon tai psykoterapian tulee olla kiinteä osa hoitoa alusta lähtien, ja hoitoon tulee sisältyä tiedon antamista syömishäiriöistä, niiden oireista ja hoidosta.

Cochrane-katsaus (Hay ym. 2009; 48 tutkimusta, 3 054 osallistujaa) tuki kognitiivis-behavioraalisen terapian ja erityisesti bulimiaan kehitetyn muodon tehoa. Myös muut psykoterapiat olivat tehokkaita, etenkin interpersonaalinen psykoterapia pidemmällä aikavälillä. Pelkkä psykoterapia ei katsauksen mukaan todennäköisesti vähennä tai muuta kehon painoa.

08Lääkkeet ja läheiset

Lääkehoito ja läheisten tuki

Terveyskirjaston mukaan bulimiassa on usein apua SSRI-lääke fluoksetiinista, joka voi vähentää ahmimiskohtausten pakonomaisuutta ja tiheyttä. Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan lääkehoitoja suositellaan käytettäväksi pääasiassa psykososiaalisten hoitojen tukena.

Cochrane-katsauksen (Bacaltchuk ja Hay 2003; 16 lumekontrolloitua tutkimusta) mukaan yksittäinen masennuslääke oli lumelääkettä tehokkaampi bulimian hoidossa, ja ahmimiskohtauksista vapautuneita oli enemmän, mutta hoidon keskeyttäneitä oli myös enemmän. Eri masennuslääkeryhmien välillä ei voitu osoittaa eroja tehossa tai siedettävyydessä.

• Terveyskirjaston mukaan ahmimisesta kärsivä saattaa kieltää ongelmansa, ahmia salaa ja olla haluton itse kääntymään lääkärin puoleen,
• tällöin on tärkeää, että ongelman huomaava läheinen uskaltaa puhua asiasta avoimesti ja kannustaa hakeutumaan hoitoon,
• Käypä hoito -suosituksen potilasversion mukaan syömishäiriöiden hoitoa ei tule evätä heikon motivaation vuoksi,
• ahmimishäiriöön liittyy usein negatiivinen kokemus omasta kehosta ja voimakasta ahdistuneisuutta, joihin psykofyysinen fysioterapia voi tuoda apua.

09Erot lähteissä

Missä lähteet eroavat

Lähteet ovat yhtä mieltä siitä, että ravitsemushoito ja psykoterapia ovat bulimian hoidon perusta. Muutamassa kohdassa ne painottavat eri asioita.

• Psykoterapian muoto: Käypä hoito -suosituksen potilasversio suosittaa bulimiaan syömishäiriöön keskittyvää kognitiivis-behavioraalista terapiaa ja mainitsee interpersonaalisen terapian vain ahmintahäiriön (BED) kohdalla. Hayn ym. (2009) katsauksessa myös interpersonaalinen psykoterapia oli bulimiassa tehokas, etenkin pidemmällä aikavälillä.
• Näytön vahvuus: Terveyskirjasto ja Käypä hoito -suosituksen potilasversio esittävät kognitiivis-behavioraalisen terapian suositeltuna hoitona. Hayn ym. (2009) katsaus toteaa, että näyttöä on vähän, tutkimusten laatu vaihtelee suuresti ja otoskoot ovat usein pieniä.
• Lääkehoito: Terveyskirjasto mainitsee fluoksetiinin, joka voi vähentää ahmimiskohtausten pakonomaisuutta ja tiheyttä. Bacaltchukin ja Hayn (2003) katsauksessa eri masennuslääkeryhmät tehosivat yhtä hyvin, mutta lääkehoidon keskeyttäneitä oli lumelääkettä enemmän. Käypä hoito -suosituksen potilasversio suosittaa lääkkeitä pääasiassa psykososiaalisten hoitojen tukena.
• Esiintyvyys ja sukupuoli: Terveyskirjasto kuvaa bulimian yleensä murrosikäisten tyttöjen ja nuorten naisten häiriöksi, kun taas Käypä hoito -suosituksen potilasversio korostaa, että kuka tahansa voi sairastua syömishäiriöön sukupuolesta, iästä tai taustasta riippumatta ja että poikien ja miesten syömishäiriöt jäävät usein tunnistamatta.

10Yhteenveto

Lyhyesti

• bulimiassa eli ahmimishäiriössä toistuvia ahmimiskohtauksia seuraa oksentelu, lääkkeiden käyttö, paastoaminen tai runsas liikunta,
• se eroaa ahmintahäiriöstä (BED), johon ei liity säännöllistä syömisen kompensointia,
• paino voi olla normaali, ja häiriö voi pysyä pitkään salassa,
• oksentelu ja lääkkeiden käyttö voivat aiheuttaa hammasvaurioita, kaliumin puutetta ja sydämen rytmihäiriöitä,
• hoito koostuu ravitsemusohjauksesta ja psykoterapiasta, ja bulimiaan suositellaan syömishäiriöön keskittyvää kognitiivis-behavioraalista terapiaa,
• säännöllisiksi muuttuneiden ahmimiskohtausten vuoksi kannattaa hakeutua hoitoon lähiviikkojen kuluessa.

Bilbaossa sijaitsevalla psykologian vastaanotollamme voit keskustella syömiseen liittyvistä huolistasi (vastaanotot ovat espanjaksi).